Turun Kotikirkko

 

Blogikirjoitus

Täyden kalenterin siunaus

Nykymaailmassa täysi kalenteri tuntuisi olevan hyve. Täysi kalenteri, täysi elämä. Enemmän on enemmän. Kerromme toisillemme, kuinka paljon ollaan tehty, saatu aikaan. Seurakunnassakin kiire ja tekemisen määrän palvonta hiipii helposti puseroon. Enemmän on enemmän! Sinäkin olet enemmän, kun teet enemmän! Kalenterin tyhjät aukot kauhistuttavat viestillään laiskuudesta.

Jos ihminen saisi valita, hän usein juoksisi loputonta oravanpyörää. Päivästä ja viikosta toiseen. Meitä ajavat kulttuurimme normit, jotka usein opitaan jo hyvin varhain. Koeta vielä, ole sinnikäs, jaksa vain. Ai väsyttääkö sinua? No koitas nyt. Tunteet ja ajatukset, blaah. Jo varhaislapsuudessa moni oppii sivuuttamaan tunteensa ja tarpeensa toisenlaisten päämäärien tieltä. Eipäs istuskella nyt! Kiireeseen voikin ajaa myös oman sisäisen maailman kohtaamattomuus. On usein helpompi tehdä, kuin olla.

Kun Jumala loi maailman, Hän jätti yhden kokonaisen päivän lepoa varten. Ei vuoden raadannan jälkeen vaan jo kuuden päivän jälkeen. Tämä ei ole vain hyvä esimerkki meille, vaan lepääminen on myös selvä käsky. Elämään tarvitaan rytmiä ja vaihtelua. Työtä ja lepoa. Säännöllistä aikaa palautumiseen.

Jeesus sanoi, että ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten. Hyödyllinenkin stressi tulee lopulta haitalliseksi, kun se ylittää yksilön henkilökohtaiset voimavarat liian pitkään. Pitkään jatkuessaan se lopulta sairastuttaa kantajansa, tavalla tai toisella. Stressin ylläpitäminen ei olekaan hyvää temppelinhoitoa, näin kristillisellä slangilla ilmaistuna. Lepäämättömyys ja kiire myös kapeuttavat ajattelua ja tunnemaailmaa ja saavat meidät helposti sivuuttamaan kaikkein tärkeimmät asiat, kuten sen lähimmäisen, kenen rinnalla juuri meidän tulisi kulkea, mahdollisen perheemme sekä elintärkeän ajan Isän kanssa. Kiireessä juoksemme helposti maalin ohi ja suuntaamme huomiomme loppujen lopuksi toissijaisiin asioihin.

Jeesus jätti elämällään ja opetuksillaan meille terveen mallin levosta ja taakan kantamisesta. Hän kehotti meitä ottamaan mallia hänestä, sillä hänen ikeensä on kevyt ja kuormansa sopiva. Millaisen mallin Jeesus sitten antoi? Näemme Jeesuksessa palvelijan, joka antoi kaikkensa toisten hyväksi aina kuolemaan asti, hylkäsi kunnian ja vallan tärkeämmän tehtävän vuoksi. Hän antoi aivan kaiken, mitä ja milloin tarvittiin ja pyydettiin. Mutta, ei mitä ihmiset pyysivät tai vaativat, vaan mitä Isä pyysi! Jeesuksessa näemmekin myös palvelijan, joka vetäytyi usein syrjään levähtämään ja kuuntelemaan, mitä Isällä oli hänelle puhuttavaa. Hän vei myös opetuslapsensa syrjään väkijoukoista, kun oli levon aika. Jeesus otti aikaa toipumiseen, suunnan etsimiseen ja akkujen latautumiseen ja jaksoi sitten suorittaa ne tehtävät, joita Hänelle annettiin.

Seurakunta ei olekaan yritys, jossa yksilön osa on olla koneistossa mekaanisesti kaikkensa antava ja loputtomasti suorittava ratas. Kristuksen ruumiissa yksilö on itsessään arvokas ja omalla paikallaan ainutlaatuinen, olipa työn määrä sitten suuri, vähäinen tai olematon. Paras tapamme palvella ei olekaan suorittaa mahdollisimman monta tehtävää, vaan oppia kuulemaan, mitkä ovat juuri meidän tehtäviämme – meille sopivia, sopivan kuormittavia ja Isossa suunnitelmassa tärkeitä juuri nyt. Ja oppia, milloin on levon ja syrjään vetäytymisen aika.

Sanoisinkin, että uskalla täyttää kalenterisi! Täysi kalenteri voi olla siunaus. Mutta huolehdi, että kalenteriasi täyttävät tekemisen lisäksi säännölliset ja riittävät hetket leväten – mahdollisuuksien ja omien voimavarojesi mukaan. Sisällytä noihin hetkiin myös aika ystävien, perheesi ja seurakunnan kanssa, sekä hetket kuunnellen, mikä on Isän suunnitelma juuri sinun kalenteriasi ajatellen. Tällöin seuraat Mestarin jalanjälkiä. Eletään kuunnellen.