Käärme loi uushenkisyyden perustan
Hovi Marjut. Kaunis pahuus – Faktaa uushenkisyydestä, Perussanoma 2022. Nid. 192.
Teoksessaan Kaunis pahuus – Faktaa uushenkisyydestä, kirjailija Marjut Hovi tutkii erityisesti länsimaissa viime vuosina suosiotaan kasvattaneen uushenkisyyden eri muotoja. Raamatun tekstien valossa hän tarkastelee esimerkiksi energiahoitoja, joogaa, homeopatiaa ja enkeliuskovaisuutta. Kaunis pahuus on tietynlainen kristillisen opetuskirjan ja tietokirjan välimuoto. Aiheesta kirjailijalla on paljon sanottavaa, koska uushenkisyyttä hän on tutkinut jo 30 vuoden ajan.
Helsingin Yliopiston uskontotieteen professori Terhi Utriainen määritteli Ilta-Sanomien tänä vuonna julkaisemassa artikkelissa uushenkisyyden nykyajan uskonnollisuuden muodoksi, jossa yhdistellään monien uskontojen ja henkisten perinteiden muotoja itselle sopivaksi katsotulla tavalla. Panteistisessa maailmankatsomuksessa ihmiseen uskotaan kätkeytyvän suuri jumalallinen energia, joka saadaan virtaamaan erilaisten menetelmien avulla. Marjut Hovin näkeekin saatanan luoneen uushenkisyyden perustan uskotellessaan Aadamille ja Eevalle näiden olevan Jumalan kaltaisia.
Suositun mindfullness-menetelmän juuret ovat kirjailijan mukaan itämaisen buddhalaisuuden filosofiassa ja uskonnossa, vaikka sitä sovelletaankin länsimaissa rentoutukseen ja terapiaan. Hovi kertoo buddhalaisten kuitenkin tunnistavat mindfullness-tekniikoissa oman uskontonsa perusmeditaatioharjoituksia.
Kaunis pahuus-kirjassa tarkasteluun pääsee myös edesmenneen amerikkalaisen kristityn Agnes Sanfordin kehittämä sisäisen parantumisen liike, joka pohjautuu muistojen parantamiseen visualisoinnin avulla. Kyseiset opit ovat edelleen suosittuja monissa kristillisissä seurakunnissa. Hovi kertoo Sanfordin kirjoittaman suositun Parantava valo teoksen sisältävän paljon kuvauksia juuri mielen hallinnan avulla tapahtuneista paranemisihmeistä.
Kaunis pahuus teoksen haaste on mielestäni siinä, keille se on suunnattu. Uskovana itseäni olisi kiinnostanut lukea kirjailijan ajatuksia äärikarismaattisesta kristillisyydestä, jossa keskitytään enkeleihin, öljyihin, numeroihin, parantamistekniikoihin, taivasmatkoihin, näkyihin ja jopa aikamatkustamiseen. Suurin osa teoksesta keskittyy kristinuskon ulkopuolella vaikuttaviin ilmiöihin, joiden parissa toimiville ihmisille kirjan tyyli saattaa olla liian saarnaava.
Joissakin kohdissa kirjailija päätyy myös yllättävän mustavalkoisiin toteamuksiin; miksi tämän ajan ajan ihminen haluaa luoda jonkin vanhaan traditioon perustuvan menetelmän pohjalta rukousmetodin, kun meillä on jo rukous, dialogi, keskusteluyhteys ihmisen ja Jumalan välillä ilman metodeja. Onko kristillinen meditaatio yksi nykyajan kultainen vasikka tai vaskikäärme, jota harjoittava ihminen omavaltaisesti päättää, minkälainen rukousmetodi sopii Jumalan lähestymiseen, kirjailija kysyy viitaten kristilliseen meditaatioon, joka on edelleen tärkeä osa monien vanhojen kirkkokuntien kristillistä perinnettä.
Marjut Hovilla on erittäin hyvin hallussaan asioiden tiivistämisen taito. Hän ei syyllisty tämän aihepiirin kristillisiä kirjoja usein vaivaavaan samojen asioiden uudelleenkierrättämiseen, joka johtuu todennäköisesti tarpeesta saada teokselle suurempi sivumäärä. Kaunis pahuus kirjan vahvuus onkin sen yksinkertainen selkeys. Kirjan asiasisällöstä huomaa myös Hovin laajan perehtyneisyyden uushenkisyyden eri muotoihin ja ilmiöihin.
Kirja-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto-lehdessä.
