Egyptin martyyrikirkko ei kuole

Mosebach Martin. Koptimartyyrit, Perussanoma 2023. Nid. 246.

Saksalaiskirjailija Martin Mosebachin Koptimarttyyrit-teos muotoutuu kahdenkymmenen yhden kristityn miehen tarinan ympärille, jotka Isis-terroristit murhasivat vuonna 2015 Libyassa julmalla tavalla tekonsa videoiden. Yhtä lukuunottamatta nämä olivat Egyptin maaseudulta kotoisin olevia köyhiä koptikristitttyjä, jotka työskentelivät vieraassa maassa elättääkseen perheensä.

Vaikka egyptiläisiä kristittyjä kutsutaan yleensä kopteiksi, niin Mosebach muistuttaa, että he ovat ensisijaisesti Egyptin kansa, joka asui faaraoiden valtakunnassa 600-luvulle asti, jolloin muslimit valloittivat maan. Tästä lähtien koptien asema kotimaassaan on ollut hyvin haastava. Vanhoilla kirkkorakennuksilla ei ole heille arvoa, koska koptien kirkkoja on aina tuhottu historian saatossa. Kirjailija pohtiikin, miten kristinuskon tulevaisuutta ajatellen länsimaiden uskovat voivat oppia paljon juuri Egyptin kopteilta siitä, millainen kristinusko voi olla, ja miten se voi säilyä elossa silloinkin, kun siihen ei enää suhtauduta suvaitsevaisesti ja hyväntahtoisesti ympäröivässä yhteiskunnassa.

Koptikristittyjen vaikean historian ja nykytilanteen lisäksi Mosebach kertoo myös heidän kirkollisesta liturgiastaan ja hierarkiastaan, luostarielämästään, lapsenkaltaisesta uskostaan ihmeisiin sekä valmiudestaan ja rohkeudestaan kohdata kuolema kristityn nimen tähden. Kirjaansa varten Mosebach kävi vierailulla Libyassa kuolleiden egyptiläismiesten kotikylässä tutustuen heidän seurakuntaansa, perheenjäseniinsä ja ystäviinsä saadakseen kuvan siitä, millaista näiden miesten elämä oli ollut. Tässä tavoitteessaan hän ei kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla.

Teologiset eripurat ja väännöt erottivat Egyptin kirkon bysanttilaisesta ja roomalaiskatolisesta kirkosta 400-luvulla. Tämän seurauksena koptikirkko onkin joutunut kohtaamaan yksin vuosisatojen ajan muslimien painostuksen ja vainon mutta onnistunut myös säilyttämään jumalanpalveluksensa liturgian muuttumattomana tähän päivään asti. Mosebach kuvaa, miten koptilainen liturgia pyrkii olemaan ennen kaikkea mysteerijuhla, jossa nykypäivän kristitylle hyvin outojenkin osien tarkoituksena on Jumalan läsnäolon saattaminen uskovien tietoisuuteen. Tämä on heidän liturgiansa päämäärä.

Koptimartyyrit on romaaneja ja runoteoksia aikaisemmin kirjoittaneen Martin Mosebachin esikoistietokirja, ja ehkä juuri tästä syystä teoksen kirjoitustyyli onkin harvinaisen kuvailevaa ja lennokasta. Kun he (koptipiispat) istuivat, heidän raskas vatsansa lepäsi polvien välissä ja kaavun pehmeät laskokset aaltoilivat runsaina heidän ympärillään. He näyttivät roomalaisen antiikin jokijumalilta; oli kuin he olisivat esittäneet ihmishahmoista Niiliä, jonka vedet tulvivat siunauksellisesti yli äyräiden ja hedelmöittivät maan, Mosebach kynäilee.

Mielestäni Mosebach ihannoi kirjassaan hieman liikaa Egyptin koptikristittyjä länsimaiden kristittyjen kustannuksella, vaikka heidän rohkeutensa, sitkeytensä ja muuttumattomana säilynyt jumalanpalveluselämänsä onkin kieltämättä vaikuttavaa. Yhden Libyassa murhatun miehen leski kertoo, kuinka hänen puolisoaan kehotettiin muuttamaan kristillinen nimensä, koska se voisi tuottaa maassa ongelmia. Tähän vetoomukseen koptikristitty oli vastannut seuraavasti; Jos rupeaa muuttamaan nimeään, muuttaa lopulta vielä uskonsakin.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto-lehdessä.