Evankeliumi tukahdutti pedon raivon

Evankeliumi tukahdutti pedon raivon

Laato Antti. Kristinusko rooman valossa, Perussanoma 2022. Nid. 272.

Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan professorin Antti Laaton uusin kirja on kiinnostava historianmatka kaupunkiin, jossa perimätiedon mukaan apostolit Paavali ja Pietari kärsivät martyyrikuolemat, ja josta vuosisatojen aikana kasvoi tärkeä kristinukson keskus. Teoksessaan luterilainen Laato tutkii Roomaan liittyviä kirkkohistoriallisia tapahtumia, roomalaiskatolisen kirkon oppia ja traditioita sekä kaupungin rikasta historiallista arkkitehtuuria ja taidetta.

Youtubessa seikkailessa ei voi olla törmäämättä videoihin, jossa nykypäivän Rooman paavi-instituutio rinnastetaan uskovien toimesta antikristukseen. Moni ei varmastikaan muista, että kyseinen rinnastus oli ennen kaikkea Martti Lutherin aikaansaannos. Hänen näkemyksensä oli aikansa kirkkopoliittisen asetelman tuotos, eikä se ole enää ajankohtainen nykypäivän katolisen kirkon kohdalla. Kirjailijan mukaan roomalaiskatolisen kirkon monet käytännöt tänä päivänä osoittavat, miten Lutherin vaatimukset ovat tuottaneet tulosta ajan saatossa.
Kun nykypäivän kristityt lukevat Ilmestyskirjaa, he eivät voi tulkita siinä olevan antikristillisen maailmanvallan kuvaavan tämän päivän Roomaa ja Vatikaanista käsin johdettua kirkkoa, Antti Laato toteaa. Ilmestyskirjan ydin onkin sanomassa, jossa vainottu kirkko saa voiton antikristillisestä Rooman maailman vallasta tukahduttaen evankeliumin avulla pedon raivon.

Kirjassa selvitetään monien historiallisten rakennusten tärkeää merkitystä kristinuskon kannalta Roomassa. Esimerkiksi keisari Konstantinuksen rakentama Pietarin basilika oli symboli kristinuskon saavuttamasta voitosta, kun sotilasmahti kukistui asettomien opetuslasten julistaman rauhansanoman voimasta. Roomassa kristinuskon valtaannousun myötä pakanallisten palvontapaikkojen tilalle rakennettiin monia kirkkoja. Kaupungin yksi varhaisimpia kirkkoja on 1100-luvulta peräisin oleva San Clementen kirkko, jossa historiallisen rakennuksen lattiatason alapuolelta löytyy jo 300-luvulla rakennetun kirkon jäännökset, joka puolestaan rakennettiin vielä vanhemman roomalaisen kaupunginosan päälle. Huikeaa!

Antti Laato avaa monia katoliseen uskoon liittyviä asioita, joista evankelikaalisilla kristityillä on usein hieman vääristynyttä tietoa. Näitä ovat mm. ehtoolliseen liittyvä transsubstantaatio-oppi, pyhäinjäännösten hengellinen merkitys, Kristuksen kärsimysten muisteleminen ristin tiellä (Via Dolorosa) ja Scala Santan ”pyhillä portailla” Lateraanikirkon vieressä, kuvien ja poisnukkuneiden pyhien merkitys jumalanpalveluselämässä sekä Eevan ja Marian toisiaan tukevat roolit.

Kirjan kantava sanoma on mielestäni se, miten Jumalan aikajana maailmanahistoriassa on hyvin erilainen, kun meidän ihmisten. Ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen kestävyys kantoi hedelmää vasta kolmensadan vuoden kuluttua pakanallisen Rooman vallan luhistuessa. Jumalan aikajanalla tulevaisuudessa voi olla siis edelleenkin sellaisia asioita, joista emme nyt osaa edes uneksia.
Kristinusko rooman valossa voi olla joillekin helluntaisukoville punainen vaate, koska siinä luterilainen professori tarkastelee katolista maailmaa pääosin positiivisten linssien läpi. Vaikka pidin kirjan sisällöstä, niin lukunautintoani hieman nakersi liian monien teemojen käsittely.

Kirja-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.

Markus Majabacka