Hippi-saarnaajan tarina muistuttaa Jumalan armosta
Lonnie Frisbee with Roger Sachs. Not By Might, Nor By Power (kirjat 1,2 ja 3), Freedom Publications 2012, 2016, 2019. Nid. 218, 252, 284.
Vuoden 1993 maaliskuussa 43-vuotiaana kuollutta amerikkalaista evankelistaa Lonnie Frisbeetä voidaan pitää Yhdysvalloissa 1960-luvun loppupuolella alkaneen ja 1970-luvun puolenvälin paikkeilla hiipuneen Jesus people-liikehdinnän kenties tärkeimpänä hahmona. ”Hippi-saarnaajaksi” nimetty nuorukainen antoi kasvot tuoreelle ja radikaalille herätysliikkeelle, joka maan nuorison lisäksi veti puoleensa myös lehdistön ja television edustajia. Elämänsä viimeisinä vuosina Lonnie Frisbee pyysi läheistä ystäväänsä Roger Sachsia haamukirjoittamaan elämäntarinansa. Sachin Fresbeestä tekemistä haastatteluista kertyi ääni- ja videomateriaalia satoja tunteja. Näistä tallenteista hän koosti kolmiosaisen Not By Might, Nor By Power-kirjasarjan.
Trilogian ensimmäisessä osassa Lonnie Frisbee kertoo synkästä lapsuudestaan, johon kuului väkivaltaa ja hylkäämistä isän ja isäpuolen taholta. Ollessaan 8-vuotias, miespuolinen lastenhoitaja alkoi käyttää häntä seksuaalisesti hyväksi vuosien ajan. Teini-iässä Frisbee haki tarkoitusta elämäänsä huumeista, eri uskonnoista ja seksikokeiluista. Erään nuoruutensa huumematkan päätteeksi hän pyysi ääneen huutaen Jeesusta ilmaisemaan itsensä. Tällöin Lonnie näki näyssä tuhansien nuorten jonottavan valtameren rannalla odottamassa kasteelle menoa. Hän ymmärsi välittömästi Jeesuksen olevan todellinen, ja saaneensa kutsun seurata Jumalaa. Lonnie Frisbee kertoo lennokkaalla tyylillään massiivisesta Jeesus-herätyksestä, jonka sysäyksenä oli Pyhän Hengen ajoittama kohtaaminen Calvary Chapel-seurakunnan pastorin Chuck Smithin kanssa. Frisbeen näky toteutui kirjaimellisesti, kun kahden vuoden aikana yli 8000 uskoon tullutta kastettiin Californian Pirate’s Cove-rannalla.
Trilogian toisessa osassa Roger Sachs kertoo Frisbeen äänellä Jeesus-liikehdinnän jälkeisestä ajasta 1980-luvulla, jolloin evankelista matkusti ympäri maailmaa pitämässä seurakunnissa herätyskokouksia. Lonnien lähellä tapahtui yleensä aina jotakin odottamatonta kaikkialla missä hän liikkui, koska mies heittäytyi rohkeasti Pyhän Hengen johdatettavaksi, ja myös aisti herkästi hänen läsnäolonsa. Kirjassa kerrotaan kiinnostavalla tavalla myös Frisbeen yhteistyöstä Vineyard-seurakunnan johtohahmon John Wimberin kanssa. Lonnie toim kanavana Wimberin seurakunnassa äitienpäivänä vuonna 1980 tapahtuneessa Pyhän Hengen vuodatuksessa, jota seurasi iso hengellinen herätys kyseisessä yhteisössä.
Elämäkertansa päätösosassa, joka on kirjoista kaikkein rankin, Lonnie Frisbee kertoo vuosien aikana sydämeensä hiipineestä katkeruudesta, jonka polttoaineena toimi hylätyksi tulemisen kokemus isän, isäpuolen, hengellisten isähahmojen sekä uskovien taholta. Kahdeksankymmentäluvun loppupuolella hän sai tietää olevansa hiv-positiivinen. Elämänsä traagisista käänteistä huolimatta Lonnie Frisbee kertoo viimeisten vuosiensa olleen elämänsä parhaat, koska tuolloin hän haki apua sisäiseen kipuunsa sielunhoitajilta ja ammattiauttajilta. Pastori Phil Aguilarin luotsaamasta Set Free-seurakunnasta tuli Frisbeelle turvasatama, jossa hän sai rauhassa parantaa haavojaan, uudistaa suhdettaan Jeesukseen, ja myös käyttää lahjojaan.
Aidsiin kuolleen Frisbeen äänen lisäksi kirjoissa kuullaan paljon miehen ystäviä ja työtovereita. Kyseinen ratkaisu tuo evankelistan elämään uusia näkökulmia mutta varsinkin viimeisessä osassa puhuvien päiden määrä venyttää tarinaa liian pitkäksi. Lonnie Frisbeen tarina on armollinen muistutus siitä, että käyttökelpoisten ihmisten sijasta Jeesus kutsuu työhönsä usein inhimillisesti katsottuna käyttökelvottomia.
Kirja-arvio on julkaistua aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
