Kääntyykö Suomi Kristuksen puoleen?
Suomi Kristukselle -tyyppiset toteamukset ovat suosittuja kristittyjen keskuudessa. Nouse Suomi -tapahtuma järjestettiin maassamme kymmenennen ja viimeisen kerran vuonna 2017. Vuosina 2016 ja 2017 uskovat henkilöt mainostivat tapahtumaa sosiaalisessa mediassa seuraavasti: ”Nyt on kirkastetun seurakunnan aika nousta!”, ”Kun me rakastumme Jeesukseen ja ymmärrämme, miten rakastettuja olemme Jumalan lapsina, Suomi tulee muuttumaan” ja ”Olen uskoni alkuaskelista asti rukoillut, että saisin olla herätyksen keskiössä. Sitähän tämä Nouse Suomi -tapahtuma on: herätystä! Odotan paljon parantumisia, pelastumisia, ihmeitä, voittoja ja läpimurtoja.” Valitettavasti näiden henkilöiden odotukset suuresta hengellisestä läpimurrosta maassamme jäivät toteutumatta.
Monet kristityt uskovat varmasti vilpittömästi, että Suomi kokee vielä ajan, jolloin siitä tulee Jumalaa pelkäävä kansakunta. Toisin sanoen he odottavat hengellistä herätystä kansallisessa mittakaavassa. Kun kansallinen identiteetti määritellään kristillisyyden kautta tai kun kristinuskon katsotaan kuuluvan aidon suomalaisuuden perustaan, ollaan aina lähellä kristillistä nationalismia. Nationalistinen kristillisyys on poliittinen ideologia, joka pyrkii yhdistämään kristilliset arvot, symbolit ja uskomukset osaksi kansallista identiteettiä, ideologiaa ja valtiollista politiikkaa. Kristillinen nationalismi on aina uhka kristilliselle seurakunnalle, koska se vääristää kristinuskon oppia ja päämäärää valjastamalla Raamatun palvelemaan kansallista näkemystä. Kristillisen seurakunnan menestys ei ole koskaan riippuvainen kansakunnan johtajien jumalisuudesta. Ensimmäisten vuosisatojen seurakunta menestyi pakanallisen Rooman vallan alaisuudessa.
Vaikka ajatus hengellisestä herätyksestä ja läpimurrosta, jossa suuri osa tietyn maan kansasta kääntyy Jeesuksen puoleen, onkin mieltä ja sydäntä lämmittävä, Raamattu ei kuitenkaan lupaa tällaista. Matteuksen evankeliumissa (Matt. 7:13–14) Jeesus ei kehottanut seuraajiaan menemään sisään avarasta portista, jonka edessä jonottivat suuret ihmisjoukot, vaan käski heitä menemään sisään ahtaasta portista, jonka edessä ei ollut tungosta. Raamatun viestin mukaan kristityt tulevat elämään Jeesuksen paluuseen asti jännitteessä maailmallisen järjestelmän keskellä. Tämä järjestelmä on vihamielinen Jumalaa ja hänen omiaan kohtaan, mutta juuri siellä kristittyjä on kehotettu loistamaan Kristuksen valoa ja levittämään hänen tuntemisensa tuoksua. Aina on niitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan ilosanoman, mutta niitä, jotka eivät suhtaudu evankeliumiin myötämielisesti, tulee aina olemaan enemmän. Jeesuksen aikana Kapernaumia pidettiin erityisenä kaupunkina, koska suuri osa Messiaan opetuksesta ja toiminnasta keskittyi sinne. Silti kaupunki hylkäsi hänet (Luuk. 10:15).
Jeesuksen seuraajina huomiomme keskipisteenä ei tulisi olla se, näemmekö suuria herätyksiä tai koemmeko karuja hylkäämisiä. Tärkeintä on seurata Kristusta uskollisesti ja pitää ilosanomaa esillä kaikenlaisissa tilanteissa. Kun olemme uskollisia omalla paikallamme, saamme luottaa siihen, että loppu on Jumalan käsissä. Meidän huolenamme ei tule olla kansakuntamme muuttaminen kristilliseksi. Jos näin tapahtuu, se on Jumalan teko.
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.” (1. Kor. 3:6–7)
