Kaksi suhtautumistapaa Jumalan lupaukseen

Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan Jumalan lähettämän enkelin kohtaamisesta kahden hyvin erilaisen ihmisen kanssa.

Tapaus 1.

Enkeli ilmestyi ensiksi iäkkäälle Sakariaalle, joka kuului Abian pappisosastoon. Ainoastaan pappi tietystä sukujuuresta sai palvella Jumalan temppelissä. Pappeja oli tuohon aikaan runsaasti, ja arpaa käytettiinkin sen ratkaisemisessa, kuka pappi sai mennä vuorollaan sisälle Herran temppeliin pyhään paikkaan suitsutusuhria toimittamaan. Arpa kyseisen pyhän tehtävän suorittamiseen saattoi osua tietyn papin kohdalle jopa vain kerran elämässä.

Pappi Sakariaan mielessä varmasti pyöri ajatus siitä, että olisiko Jumalalla mahdollisesti hänelle nyt jotakin sanottavaa tuossa tärkeässä pyhässä hetkessä ja toimituksessa, koska arpa osui juuri häneen. Ja Jumalallahan oli. Luukas kertoo, että kun Gabriel niminen enkeli ilmestyi Sakariaalle suitsutusalttarin oikealla puolella, tämä pelästyi pahanpäiväisesti. Enkelillä oli kuitenkin Sakariaalle hienoja uutisia kerrottavanaan:

Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. (1:13)

Enkelin tuomasta viestistä käy hyvin ilmi se, että Sakarias oli rukoillut Jumalalta hänelle ja vaimolleen poikaa. Ikääntymisen ja harmaantumisen myötä hänen uskonsa ja luottamuksena oli kuitenkin jo karissut Jumalan mahdollisuuksia kohtaan.

Sakarias kysyi enkeliltä: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”  (1:18)

Enkeli ilmoitti Sakariaalle, että tämän epäuskolla Jumalan antamaa lupausta kohtaan tulisi olemaan seuraus:

Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen. (1:20)

Tapaus 2.

Seuraavaksi enkeli Gabriel ilmestyi nuorelle juutalaiselle naiselle nimeltä Maria. Maria oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle ja hän oli vielä neitsyt. Sakariaan tavoin Maria pelästyi kovasti enkelin ilmestyessä hänelle. Enkelin sanat Marialle olivat hyvin samankaltaiset, kuin Sakariaallekin:

Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. (1:30-31)

Myös Marian kysymysmuotoon puettu vastaus enkeli Gabrielille oli hyvin samankaltainen Sakariaan vastauksen kanssa:

Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon”. (1:34)

Maria sydän ei ollut kuitenkaan epäuskoinen Sakariaan tavoin. Hän otti Jumalan enkelinsä kautta lähettämän sanan suuresti ihmetellen mutta kuitenkin uskossa vastaan.

Kaksi suhtautumistapaa Jumalan lupaukseen

Sakarias oli iäkäs mies. Hänellä oli paljon elämänkokemusta ja pappina hän tunsi hyvin juutalaisten pyhät kirjoitukset, joissa kerrotaan siitä, miten Jumala muutti kansansa historiassa kerta toisensa jälkeen mahdottomilta näyttävät asiat mahdollisiksi. Vaikka Sakariaalle ilmestyi Jumalan korkea-arvoinen enkeliruhtinas, jolla oli suuri taivaallinen sanoma kerrottavanaan, hänen sydämensä oli silti epäuskoinen Jumalan tuomaa sanomaa kohtaan.

Maria taas oli hyvin nuori nainen. Hänellä ei ollut vielä elämän tuomaa kokemusta eri asioista, eikä hän tuntenut Sakariaan tavoin tarkasti juutalaisten pyhiä kirjoituksia. Silti Maria kuitenkin uskoi ihmetellen sydämessään enkeli Gabrielin tuoman suuren sanoman.

Näiden kahden hyvin erilaisen ihmisen hyvin samankaltaiset kohtaamiset Jumalan lähettilään kanssa sekä hyvin erilaiset suhtautumistavat hänen sanomaansa kohtaan puhuvat meille seuraavista hyvin tärkeistä asioista ja periaatteista:

1. Jumala kuulee rukouksemme ja pitää lupauksena. Hän toimii kuitenkin aina oman aikataulunsa mukaan. Meidän ei pidä  luopua toivosta, vaikkei mitään näyttäisikään tapahtuvan.

2. Me voimme elää Jumalan edessä oikein ja tuntea hyvin Hänen Sanaansa mutta voimme silti kadottaa läheisen yhteyden, rakkauden ja luottamuksen Jumalaan ja Hänen sanaansa kohtaan Raamatussa. Usko Jumalaan on enemmän, kun vain teologista tietämystä. Se on myös nöyryyttä, oman pienuuden ja rajallisuuden tunnistamista sekä kuuliaisuutta ja herkkyyttä Pyhän Hengen johdatukselle kaikilla elämän alueilla.

3. Meidän tulee luottaa siihen, mitä Jumala meille puhuu ja lupaa. Pitkinä erämaa-aikoina on usein vaikea luottaa Jumalan antamiin lupauksiin mutta usein juuri näiden vaikeiden jaksojen aikana Jumala valmistaa meitä sisäisesti ihmeellisiä tekojaan varten Mooseksen tavoin.

Ennen kuin Jumala työskentelee meidän kauttamme, Hän työskentelee meissä.