Kimallus ei ollutkaan kultaa
Tim Reiterman with John Jacobs. Raven – The Untold Story of the Rev. Jim Jones and His People. Tarcher/Penguin 2008. Nid. 624 sivua.
Jo vuonna 1982 ensipainoksena julkaistun Raven-kirjan sisältö ei päästä lukijaansa helpolla. Journalisti Tim Reiterman on tehnyt pikkutarkkaa työtä – kirjassa käytetty lähdeaineisto on mittava – antaakseen mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan The Peoples Temple-lahkon johtaja Jim Jonesista, kultin synnystä, toiminnasta ja vaikutuksista ihmisiin sekä yhteiskuntaan Yhdysvalloissa.
Indianan osavaltiossa varttunut Jones vietti nuorena miehenä paljon aikaa metodistien, baptistien, helluntailaisten ja muiden evankelisten seurakuntien teltta-, herätys- , ja parantamiskokouksissa perehtyen huolella parhaiden julistajien toimintatapoihin. Kristinuskon sijasta hänen pääkiinnostuksen kohteenaan oli kuitenkin sosialismi ja kommunismi. Jim Jones oivalsi nopeasti lipevän puhetaidon, suureellisen esiintymisen, kristinuskolla flirttailun sekä leuat auki loksauttavien lavastettujen ihmeiden olevan oiva keino kerätä suuret määrät kuulijoita sosialismin ilosanomalle. The Peoples Temple-seurakunta aloitti toimintana Indianapoliksessa 1950-luvun puolessa välissä siirtyen kymmenisen vuotta myöhemmin Kaliforniaan.
Kirjassaan Memoirs of a Jesus Freak pastori Kent Philpott kertoo Jonesin lähettäneen vuonna 1972 röyhkeästi busseja Philpottin seurakunnan parkkipaikalle ennen jumalanpalveluksia noutamaan sielä halukkaita omiin tilaisuuksiinsa. Philpott osallistui pari kertaa mielenkiinnosta Jonesin tilaisuuksiin ja kertoo nähneensä niissä omituisia asioita sekä aistineensa yliluonnollisen pahan voimien läsnäolon. Hän ymmärsi ehkä jopa Reitermania paremmin, mikä todellisuudessa veti ihmisiä kummallisen kultin pariin.
Monet pastorit sekä poliittiset vaikuttajat tekivät yhteistyötä Jim Jonesin kanssa – vaikka eivät allekirjoittaneetkaan kaikkia tämän outoja opillisia näkemyksiä – koska hän otti rohkealla tavalla kantaa tuon ajan yhteiskunnallisiin ongelmiin Yhdysvalloissa, kuten afrikkalaisamerikkalaisten epätasa-arvoiseen kohteluun. Nämä muodostivatkin Jonesin perustaman seurakunnan suurimman kävijäryhmän.
Tim Reiterman kuvaa kirjassaan koukuttavalla tavalla, miten vuosikymmenien aikana Jim Jones onnistui kokoamaan valheen, petoksen ja pelon avulla ympärilleen suuren fanaattisen kannattajajoukon. Lähipiiri katsoi sormiensa läpi johtajansa seksuaalisia hurjasteluja, huumausaineiden käyttöä ja manipulointia hyvä päämäärä pyhittää keinot-lasit naamallaan.
Yhdysvaltojen lehdistön alkaessa paljastaa arkaluontoisia asioita lahkon toiminnasta Jim Jones johdatti uskollisen laumansa vihollista pakoon ”luvattuun maahan” Etelä-Amerikan viidakkoon. Utopistinen paratiisikommuuni muuttui pian vankilaksi, josta ainoa ulospääsy oli johtajan päättämä vallankumouksellisen joukkoitsemurha – kuoleminen sosialismin ihanteen puolesta. Jonestownin yli 900 asukasta lapsineen päättivät päivänsä 18. marraskuuta vuonna 1978 – toisen vapaaehtoisesti ja toiset pakotettuina – kuolettavaa myrkkyä juomalla.
Raven-kirja on kaikessa karmeudessaan edelleen ajankohtainen ja opettava. Vaikka Jim Jones oli kristillisiä arvoja polkeva psykopaatti, niin silti silti hänen persoonansa valovoima, kristinuskoa lainaava sanomansa sekä tarjoamansa näyttävät ihmeet onnistuivat huijaamaan puolelleen sadottain vilpittömiä etsijöitä nuorista vanhoihin. Kimallus ei ollutkaan kultaa.
Kirja-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
