Neljä näkemystä helvetistä
Four Views on Hell, Walvoord John, Crockett William, Hayes Zachary, Pinnock Clark. Zondervan, 1996. Nid. 190.
Four Views On Hell-kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuovat esiin vuorollaan yhden kristikansan keskellä esiintyvän näkemyksen helvetistä, jonka jälkeen kukin teologi kommentoi kyseistä näkemystä. Valinta tuo teokseen kiinnostavaa vuoropuhelua ja rehellisyyttä. Teoksen eri suunnasta tulevien valokeilojen loisteessa lukijan tietyt käsitykset kadotuksesta saavat lisää tuulta siipien alle, ja toiset haastetaan.
John F. Walvoordin käsittelemän näkemyksen mukaan kaikki Raamatun tekstit kadotuksesta on otettava kirjaimellisesti, eli Jeesuksen tarjoaman pelastuksen maan päällä hylänneet ihmiset tulevat kärsimään ikuisesti konkreettisessa tulimeressä. Hänen mukaansa helvettiä kuvaava tuli ei ole Raamatussa symboli eikä metafora, vaan todellinen asia. Raamatun kirjoitukset eivät koskaan kyseenalaista sitä, ettei kyseessä olisi kirjaimellinen tuli, Walvoord toteaa viitaten muun muassa Jeesuksen kertomukseen janoisesta rikkaasta miehestä, joka pyysi Lasarukselta vettä kärsiessään liekkien kuumuudessa.
William V. Crockettin tulkinnan mukaan Jeesuksen ja Raamatun kirjoittajien varoitukset jumalattomien ikuisesti jatkuvasta kauheasta tuomiosta on otettava kirjaimellisesti mutta helvetin kuvaukset on kuitenkin otettava vertauskuvina Raamatun taivas-kuvausten tavoin. Crockettin mukaan Raamatun julmat kadotus-kuvaukset liittyvät rabbien käyttämään opetusmetodiin, hyperbolaan, missä liioittelun kautta pyrittiin saamaan tärkeä viesti maaliin. Yhdeksi esimerkiksi hyperbolasta hän nostaa Jeesus kehotuksen kiusaukseen joutuneelle kaivaa oikea silmä ulos päästä, jottei hänen koko ruumiinsa joutuisi helvetin tuleen.
Kolmannessa luvussa Zachary J. Haynes avaa katolista näkemystä kiirastulesta. Hän painottaa, ettei osa vajavaisista ihmistä ole vielä valmis Jumalan pyhyyden läsnäoloon kuoleman hetkellä, ja siksi heille on järjestetty uusi mahdollisuus Luojan armossaan salliman puhdistusprosessin, ja maan päällä olevien uskovien rukousten kautta. Haynes myöntää kirjoituksessaan rehellisesti, ettei vuosisatojen aikoina kehittynyt kiirastuli-oppi perustu ainoastaan katolisen kirkon Raamatun tulkintaan, vaan myös menneiden kristittyjen sukupolvien traditioon, jossa rukoiltiin kuolleiden puolesta.
Clark H. Pinnock tutkiikirjan viimeisessä luvussa helvetti-näkemystä, jossa Jumalan tuomio tulee tuhoamaan lopullisesti kaikki ne, jotka hylkäävät hänen poikansa tarjoaman sovituksen. Teologi kertoo ottavansa tosissaan apostoli Paavalin sanat siitä, että synnin palkka on kuolema. Hän viittaa muun muassa Jeesuksen varoitukseen Jumalan kyvystä tuhota sekä ihmisen ruumis ja sielu helvetissä sekä Paavalin toteamukseen itsekkyyden peltoon kylvävälle korjata siitä satona tuho. Pinnockin mielestä Raamattu ei opeta ihmisen sielun luonnollista kuolemattomuutta, vaan osoittaa ruumiin ylösnousemukseen Jumalan lahjana uskovalle. Pinnockin mielestä luotujen ikuisen kitumisen salliminen on toiminta, joka on helppo yhdistää saatanaan muttei Jumalaan.
Mielestäni Crockettin näkemyksille, jotka tarkastelevat Raamatun kadotus-kuvauksia vertauskuvina jumalattomien ikuisesta erosta Luojaansa ilman ”kidutuskammio”-agendaa, on kaikkein eniten uskottavia teologiasta, traditiosta ja kristinuskon historiasta ammentavia perusteita. Walvoordin kirjaimellisen helvetti-tulkinnan perustelut jäävät melko suppeiksi, Haynesin katolista kiirastuli-näkemystä on vaikea sovittaa protestanttiseen pelastusoppiin, eivätkä Pinnockin argumentit jumalattomien hävittämisestä vakuuta ihan loppuun asti.
Kirja-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
