Paasto ei ole kidutusta
Kalaniemi Ville. Kehon rukous – Pieni opas paastoon. Aikamedia 2022. Nid. 119 sivua.
Kuulun varmasti monen helluntaikristityn kanssa siihen joukkoon, jolla ei ole hengellisestä paastosta pelkästään positiivisia kokemuksia. Nuorena lukemani aihetta käsittelevät julkaisut nostivat yleensä riman aivan liian korkealle. 1990-luvun puolivälin paikkeilla päätimme pitää kristillisen bändimme kanssa ennen erästä tärkeää konserttia viikon mehupaaston, koska kaipasimme tapahtumaan Pyhän Hengen läpimurtoa. Pitkä konserttipäivä, joka piti sisällään muun muassa raskaiden äänentoistolaitteiden siirtelyä, oli fyysinen voimanponnistus meille kaikille. Heti seuraavana aamuna istuinkin heikkona ja huonovointisena lähikaupan portailla odottamassa ovien avautumista, kuin kuuta nousevaa.
Uutuuskirjassaan Kehon rukous – Pieni opas paastoon, pastori Ville Kalaniemi kirjoittaa hengellisestä paastosta tavalla, josta jää onneksi lukijalle positiivinen jälkimaku. Teoksessa hän käsittelee muun muassa omia paastokokemuksiaan, paaston hengellisiä tavoitteita ja päämääriä sekä Raamatun esimerkkejä erilaisista paastoista. Osansa saa myös ortodoksikirkon rikas paastoperinne ja käytäntö. Kirjasta löytyy myös muutaman uskovan henkilökohtainen kokemus paaston merkityksestä elämäänsä.
Usein vapaakristillisistä seurakunnista puuttuvat sellaiset tavat, rakenteet ja traditiot, jotka ohjaisivat uskovia luonnollisella ja käytännöllisellä tavalla yhteisölliseen paastoon eri vuodenaikoina. Kalaniemi kertoo, miten ortodoksikirkon paastokäytännöissä on otettu hyvin huomioon erilaisten paastoaikojen lisäksi myös eri paastotavat, joita löytyy yhteensä viisi.
Hänen mielestään vapaakristillisten seurakuntien tulisi tarkastella uudestaan kapeaa paastokäsitystään, joka ilmenee usein vain nestepaastona, koska tämän varsin vaativan paastomuodon ylikorostaminen pudottaa pois sellaiset kristityt, jotka eivät siihen syystä, tai toisesta pysty.
Ville Kalaniemi muistuttaa, ettei paastossa ole kyse uskonnolliseen kelvollisuuteen tähtäävästä harjoituksesta, vaan sydämen kovettumien pehmentämisestä, hengen kylmyyden sulattamisesta ja lähimmäisenrakkauden herättämisestä. Raamatusta nousevassa juutalaiskristillisessä paastossa on kyse ennen kaikkea uskovan sisimmässä tapahtuva tilan raivaaminen Jumalalle erilaisten lihallisten ärsykkeiden keskellä. Raamatusta löytyviä paastotapoja ovat muun muassa valmistautumispaasto, paasto työn puolesta, taistelupaasto ja esirukouspaasto. Hengellinen taistelu merkitsee sitä, että kristitty alistaa itsehillinnän kautta synnillistä luontoaan kamppailemalla sen kanssa, Kalaniemi kirjoittaa Paavalin urheilumaailmasta ottamaan esimerkkiin viitaten.
Teoksen kiinnostavinta antia ovat kirjailijan rehelliset havainnot ja kokemukset neljänkymmenen päivän paastoajaltaan, joka piti sisällään useita paaston eri muotoja. Hän kertoo suolistonsa ikävästä oikuttelusta ensimmäisten viikkojen jälkeen, koska ei ollut perehtynyt tarpeeksi hyvin kevennetyn paaston ruokapuoleen. Ongelma kuitenkin haihtui ensimmäisten nestepaastopäivien aikana. Kahden viimeisen viikon suurimmiksi uhiksi Kalaniemi listaa keskittymiskykynsä herpaantumisen ja paastoon rutinoitumisen mutta näihinkin ongelmiin löytyi sopiva ratkaisu.
Kehon rukous – Pieni opas paastoon on kirjanen, joka saa varmasti monen yksipuolisen ja vaativan paasto-opetuksen masentaman uskovan innostumaan uudestaan raamatullisesta paastosta.
Kirja-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
