TURUN KO†IKIRKKO

Alkaa olla valon aika. Pohjolassa taas enemmän vaaleaa kuin pimeää. Vuosia olen näillä hetkillä juhlinut: elämän alku, merkkipäivä, kevätpäiväntasaus 20. maaliskuuta on ollut viimeisellä talven kuristukselta säästyneellä pisaralla sydänverta ympyröitynä jokaiseen käsille osuvaan kalenteriin. Vastaavasti vastapäätä, syyspäiväntasaus. Pimeämpi vuoden puolikas on merkinnyt minulle kuolemaa, olen vihannut sitä, kapinoinut ja lannistunut jo valmiiksi, tuntenut masennuksen ruumiissani. …

Continue reading ”Valon lapsi”

Mitä onkaan ihminen ilman tietoa omista juuristaan ja perheensä historiasta. On liikuttavaa ja toisaalta surullista seurata televisiossa ohjelmaa, jossa ihmiset etsivät perheenjäseniään. Tuska ja epätoivo, hylkääminen ja juurettomuus nousevat pintaan. Etsijöillä on jollain lailla tunne siitä, että heiltä puuttuu jotain henkilökohtaista, josta koostuu heidän identiteettinsä. Vuosien ero ei ole sammuttanut kaipuuta löytää omaisiaan, vanhempiaan tai …

Continue reading ”Identiteettimme”