Raikas herätyshuuto kansankirkolle
Henrik Wikström. Mitä Jeesus tekisi? Kirkko ja 2000-luvun kapina. Gummerus 2019. Nid. 154 sivua.
Monelle Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorille ja kirkkoherralle ryöpsähtää luultavasti kahvi liperille Henrik Wikströmin kirjaa lukiessa. Sen verran suoraa ja tylyä analyysiä Agricola-liikkeen toiminnanjohtajana Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa toimiva pappi antaa maamme kansankirkon nykytilasta. Iso osa kirkon työntekijöistä ja jäsenistä varmasti kuitenkin myötäilee Wikströmin ajatuksia, vaikkeivät ehkä itse uskallakaan pitää aiheesta samanlaista ääntä.
Wikströmin mukaan on häkellyttävä ja kiistaton tosiasia, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näköisenä kristinusko ei voisi syntyä, jos se uutena ajatuksena ilmestyisi uskontojen areenalle. Hänen mielestään nykyinen, myyteistä riisuttu, klassiset uskonkappaleet keskustelun alle antava kirkko olisi täyttänyt kaikki harhaopin määritelmät ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina.
Ristin pitää olla enemmän kuin uskonnonfilosofinen taustakangas, jota vasten käymme moraaliset keskustelumme. Jos Jeesus on vain muistuma korkean etiikan omaavasta henkilöstä, Jumala on kuollut ja kirkot tulisi rehellisyyden nimissä sulkea. Korkeaa etikkaa on näet mahdollista noudattaa, vaikkei Mestaria tuntisikaan, Wiktsröm kirjoittaa.
Mitä Jeesus tekisi? -kirjaa voi luonnehtia rohkeaksi herätyshuudoksi Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle. Samaan aikaan se on myös klassista kristinuskon oppia ja maailmankuvaa puolustava teos, jossa tarkastelun alle pääsevät muun muassa nykypäivän kirkon vaientama persoonallisen pahan olemassaolo sekä jumalallinen antava agape-rakkaus nyky-yhteiskunnan palvoman itseensä keskittyvä eros-rakkauden vastavoimana.
Wikström on nokkela ja hauska sanojen käyttäjä, taitava kielikuvien luoja sekä terävä havainnoimaan ja ilmaisemaan asioita tuoreella tavalla. Siinä varmasti painava syy siihen, miksi Gummeruksen kaltainen iso kustannusyhtiö pyysi miestä kirjoittamaan teoksen aiheesta, joka sopisi hyvin myös kristillisten kustantamojen laariin.
Kirjailija kuljettaa toimivalla tavalla läpi kirjan Tiikeri-nimistä vanhaa kokenutta nyrkkeilijää Jumalan vertauskuvana. Mötorhead-yhtyeen edesmenneen nokkamiehen Lemmy Kilmisterin hän taas linkittää mielipiteitä jakavana rosoisena omantiensä kulkijana Jeesukseen. Opetuslapset ovat kalastajapunkkareita, aikansa radikaalin vastarintaliikeen edustajia.
Kristinusko sopi ainoastaan ”punkkareille”, niille, jotka olivat valmiita näkemään kaiken ohi ja olemaan orgaanisia – laajentamaan näköalaa ja samalla näkemään yksinkertaisesti. Jeesuksen löysivät ne, jotka olivat valmiita näkemään Matrixin taakse. Parhaiten se kävi niiltä, jotka eivät omistaneet mitään, Wikström kirjoittaa.
Mitä Jeesus tekisi? -kirjan läpilukeminen tuntui siltä, kuin joku olisi päästänyt avoimesta ikkunasta raikasta syysilmaa ummehtuneeseen huoneeseen. Näköala aiheeseen on tuore, rohkea ja hauskakin. Mitä Lemmy tekisi? -luvussa Wikström kehottaa kristikansaa ympäröivien muuttuvien trendien ja ismien myötäilyn sijasta pitämään uskon perustuksesta yhtä kiihkeästi kiinni, kuin neljä vuotta sitten 70-vuotiaana ajasta ikuisuuteen siirtynyt Lemmy piti Jack Daniels -viskistä. Osuvasti sanottu!
Kirja-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
