Sinä olet maailman valo

”Me olemme maailman valo mutta vain jos virtakytkimemme on päällä.”  John Hagee 

Jeesuksen seuraajina meitä ei ole kutsuttu vain elämään valossa – lähellä mestariamme – vaan meidät on kutsuttu myös olemaan valona tässä maailmassa. Valona oleminen tarkoittaa sitä, että heijastamme ulos Jumalan rakkauden ja totuuden valoa ympärillämme olevien ihmisten elämään asentein, sanoin ja teoin. Pidämme esillä totuutta silloin, kun valhe rehottaa. Osoitamme oikeudenmukaisuutta, kun epäoikeudenmukaisuus nostaa päätään. Rakastamme niitä, jotka vihaavat meitä.

”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä
lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Jeesus Kristus (Matteuksen evankeliumi 5:14-16)

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.”
Apostoli Paavali (kirje efesolaisille 5:8)

Matteuksen evankeliumin luvussa 5 jakeessa 14 Jeesus käyttää maailmasta puhuessaan sanaa, joka on muinaiskreikaksi kosmos. Sana tarkoittaa muun muassa sitä saatanallista järjestelmää, joka on vihamielinen Häntä, hänen seuraajiaan ja evankeliumia kohtaan. Raamatun ilmoittama karu tosiasia on se, että jokainen ihminen, jonka elämän Herra ei ole Jeesus, kuuluu automaattisesti, halusi tai ei, tämän maailman ruhtinaan – saatanan – valtakuntaan.

Maan päällä ollessaan Jeesus kutsui itseään maailman valoksi (Johanneksen evankeliumi 8:12, 9:5). Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksen jälkeen tämä suuri tehtävä on siirretty hänen seuraajilleen. Meille on annettu suuri arvo jatkaa vapahtajamme tekemää työtä maailmassa mutta vastuumme on myös suuri. Te-muoto puhuu siitä, että valona oleminen on kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä, ja se voi toteutua vain seurakunnnan kautta.

Kristittyinä meitä ei ole kutsuttu elämään itsellemme, vaan toisia ihmisiä varten. Kristitty ei voi olla valona, jos hänen lähellään ei ole ketään, jolle loistaa Jumalan rakkauden ja totuuden valoa. On tärkeä ymmärtää, että Jeesus ja Paavali eivät haastaneet kristittyjä tulemaan valoksi, vaan he sanoivat kristittyjen jo olevan valo. Jeesuksen seuraajat ovat maailman valo, koska Jumalan Pyhä Henki asuu jokaisessa uskovassa mutta meidän päätettäväksemme jää se, kuinka kirkkaasti annamme tämän valon loistaa ulos ihmisille.

”Me olemme maailman valo mutta vain jos virtakytkimemme on päällä.”  John Hagee

Kutsu muuttumaan, ei mukautumaan

Synnin kirouksen vallassa oleva maailma tarvitsee kipeästi kristittyjen valoa. Jos me otamme vaikutteita tämän maailman jumalattomista arvoista ja asenteista, annamme niiden vaikuttaa itseemme ja elämme niiden mukaan, niin silloin valomme ei enää loista ulospäin. Meidät on kutsuttu muuttumaan, ei mukautumaan. Johannes Kastaja oli mies, johon päättyi Vanhan testamentin aikainen profeetan virka. Jeesuksen arvio tästä suorapuheisesta julistajasta oli seuraavanlainen:

”Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan” Johanneksen evankeliumi 5:35.

Olemmeko me kirkkaalla, vaiko himmeällä liekillä palavia lamppuja pimeyden keskellä? Näkevätkö ihmiset meissä rakkautta, rohkeutta, totuutta, pyhyyttä, myötätuntoa ja voimaa, vaiko pelkuruutta, itsekkyyttä ja kompromisseja? Ja ennen kaikkea, mitä Jumalan poika näkee meissä?

”Jos sinä loistat hämärästi, niin hämärä on silloin myös maailman valo ja tiheä sen pimeys.”
Charles Spurgeon

Surullista on se, että nykypäivän monissa seurakunnissa tarjoillaan paljon erilaisia aktiviteetteja ja viihdykkeitä kristityille mutta vain vähän näyttää olevan niitä, joiden sydämissä palaa Jumalan rakkaus niin suurena, että he ovat valmiita poistumaan mukavuusvyöhykkeeltään, käärimään hihansa ja viemään rohkeasti valoa sinne, missä pimeys on suurta. Edesmennyt kristitty muusikko Keith Green totesi seuraavasti aikansa seurakuntien tilasta.

”Jumalan suuren maijesteettisuuden sijaan hänet esitellään ihmisille nykyisin tietynlaisena jäätelökauppias-joulupukkina, ja seurakunta on karkkikauppa, josta voit saada kaikkia niitä makeisia, joita sydämesi kaipaa.”

Jos Jumalan maan päällisen seurakunnan valo lepattaa hiipuvalla liekillä, niin siitä ei ole enää mitään hyötyä maailmassa. Jotta ihminen löytää tien Jeesuksen luokse, jonkun on näytettävä hänelle rakkauden ja totuuden valoa sanoin ja teoin! Ja tämä joku olen minä ja sinä, eivät enkelit tai henkivallat.

Laakerit liikkeeseen!

Matteuksen evankeliumista löytyvät seuraavat Jeesuksen lopunaikaan viittaavat sanat:

Ja koska laittomuus lisääntyy, kylmenee monien rakkaus (Matteus 24:12)

Laittomuus (anomia) tarkoittaa myös epäoikeudenmukaisuutta, pahuutta ja vääryyttä. Kautta kirkkohistorian maailma on aina vainonnut niitä Jeesuksen seuraajia, jotka loistavat rohkeasti valoa ulospäin antaen Jumalan Sanan määritellä ihmisten mielipiteiden sijasta sen, mikä on totuus. On tärkeää, että kristittyinä kasvatamme juuremme yhä syvemmin kiinni Raamatun Sanaan ja täytymme jatkuvasti Jumalan rakkaudella ja voimalla Pyhällä Hengen kautta, koska muuten emme uskalla loistaa rohkeasti valona pimeyden keskellä. Meidän tulee huolehtia kristittyinä myös siitä, ettei ympäröivä pahuus saa meistä otetta ja himmennä valoamme ja rakkauttamme Kristukseen ja toisiin ihmisiin.

Kristuksen valon vastaanottamisen lisäksi meidät on kutsuttu olemaan myös valon kantajia. Meitä ei ole kutsuttu odottelemaan lamautuneina Jeesuksen takaisinpaluuta voivotellen ja kauhistellen, kun näemme itsekkyyden, epäoikeudenmukaiduuden, pahuuden ja vääryyden lisääntyvän ympärillämme. Tämän maailmanajan loppu ei ole vielä tullut ja paljon työtä on tekemättä. Kristittyinä meidät on kutsuttu puolustamaan sorrettuja ja huolehtimaan luomakunnasta. Sisäänpäin kääntymisen ja laakereilla lepäämisen sijasta maan päällisen seurakunnan on aika rasvata laakerinsa ja laittaa ne liikkeeseen!

Elämä livahtaa helposti ohi

 Käyttäkää aikanne oikein, sillä nämä päivät ovat pahoja. Paavalin kirje efessolaisille 5:16

Pahoja (poneros) = moraalisesti väärä, kelvoton, vahingollinen. Apostoli Paavali käyttää ajasta muinaiskreikan termiä kairos. Kyseinen sana tarkoittaa erityiseen tarkoitukseen määrättyä aikaa, oikeaa hetkeä, tilaisuutta ja mahdollisuutta. Oikea hetki menee nopeasti ohi. Siksi se tulee käyttää viisaasti. Kristittyinä meillä on vain rajallinen aika maan päällä käytössämme. Eräs ystäväni totesi osuvasti, että tulevan ikuisuuden näkökulmasta ihmisen elämä on kuin animoitu gif-kuva, joka on vain pienen hetken liikkeessä. Tämän rajallisen ajan sisällä Jumala johdattaa jatkuvasti elämäämme hetkiä ja tilanteita, joissa meillä on mahdollisuus loistaa Kristuksen valoa jonkun ihmisen elämään sanojen tai tekojen kautta. Näissä hetkissä valinta on aina meidän. Miten reagoimme ja toimimme? Käytämmekö rohkeasti avautuneen mahdollisuuden heittäytyen Pyhän Hengen johdatettavaksi, vai jätämmekö tilanteen käyttämättä pelon tai jonkun muun syyn tähden?

Kristittyinä Jumalan Hengen tulee saada hallita elämäämme. Kun Pyhä Henki saa olla täyttämässä ja ohjaamassa elämäämme, niin sen seurauksena on viisasta ja rohkeaa vaellusta. Vain Jumalan läsnäolossa opimme erottamaan Pyhän Hengen sydämenlyönnit sisällämme. Kaikilla Jeesukseen uskovilla on jo Pyhä Henki mutta saako Pyhä Henki hallita kaikkien uskovien elämää? Kun vaellamme lähellä Jeesusta, niin Pyhä Henki vuodattaa ensin Kristuksen voimaa ja rakkautta meihin ja sen jälkeen meistä ulos pimeän maailman valoksi. Jumalan valtakunta on aina suurempi ja voimallisempi, kuin ympäröivä pimeys!