Suurimmalle osalle uskovista on varmasti tuttu Raamatusta efesolaiskirjeen kuudes luku, missä Paavali kirjoittaa Jumalan antamasta taisteluvarustuksesta Efeson kaupungin kristityille. Painotus aihetta käsittelevissä opetuksissa on kuitenkin usein se, että koska Paavali oli vangittuna Roomassa kirjeen kirjoittamisen aikana, niin hän otti vertauksensa todennäköisesti roomalaiselta sotilaalta, joka vartioi häntä. Näin voi toki ollakin mutta kahleissa olevaa vaaratonta Paavalia tuskin ainakaan vartioi täydessä sota-asussa oleva roomalainen sotilas.

Hengellisen sota-asun eri osien merkityksistä  ja niiden sovelluksesta uskovan elämään on myös tehty paljon erilaisia tulkintoja, hyvin villejäkin. Välillä esimerkiksi kehotetaan joka aamu pukemaan oikeassa järjestyksessä osa kerralla ylle hengellinen taisteluvarustus, jotta kykenee vastustamaan pahaa voitokkaasti päivän aikana.

Tänään tutkimmekin yhdessä oikeastaan kahta asiaa:

  1. mikä oli se pääsanoma, jonka Paavali halusi kuulijoilleen viestittää, kun hän kehotti heitä pukeutumaan Jumalan antamaan taisteluvarustukseen? 
  2. hakiko hän hengellisen sota-asun symboliikan roomalaiselta sotilaalta, vaiko jostakin muualta? 

Efesolaiskirjeen tarkoitus oli rohkaista kaupungin kristittyjä. Kirjeessään vangittu Paavali kuvailee seurakunnan olemusta ja haastaa uskovia toimimaan Kristuksen elävänä ruumiina maan päällä. Luvun loppupuolella hän muistuttaa Efeson uskovia siitä, miten seurakunta taistelee jatkuvasti pimeyden voimia vastaan, ja mikä on kristittyjen asema Kristuksessa tässä taistelussa. 

Kristityn elämä ei ole pelkkä mukava kesäinen eväsretki, tai lomamatka. Totuus, jonka monesti unohdamme uskovina on se, että olemme jatkuvasti – halusimme tai emme – mukana hengellisessä sodassa, jossa emme pärjää ilman Jumalan apua.  Ilmestyskirjan luvusta 12:7-12 löytyy mielenkiintoinen kohta, missä apostoli Johannes kuvaa hengellisessä todellisuudessa käytyä sotaa, jonka lopputulos ratkesi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. 

”Taivaassa syttyi sota. Miikael ja hänen enkelinsä ryhtyivät sotaan lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme ja sen enkelit tekivät vastarintaa mutta eivät kestäneet, eikä niillä ollut enää sijaa taivaassa. Suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, koko maanpiirin eksyttäjä, heitettiin maan päälle, ja sen enkelit heitettiin sen kanssa. Sitten minä kuulin voimakkaan äänen sanovan taivaassa: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä on heitetty ulos, hän joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä. He ovat voittaneet hänet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta eivätkä ole rakastaneet henkeään vaan ovat olleet alttiit kuolemaan asti. Sen tähden riemuitkaa, taivaat ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä Paholainen on astunut alas teidän luoksenne. Hän on suuren vihan vallassa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilmestyskirja 12:7-12 FINRK

Johanneksen Ilmestyskirjassa käyttämä ”meidän veljiemme syyttäjä on heitetty ulos”-lause on läheisessä yhteydessä myös hänen evankeliumiinsa tallettamiin Jeesuksen omiin sanoihin ”tämän maailman ruhtinas heitetään ulos”. Näillä sanoilla Jeesuksen viittaa juuri omaan voittoonsa kuolemansa ja ylösnousemuksena kautta. 

Saatana, jonka yksi nimistä on Raamatussa syyttäjä, tietää hävinneensä taistelun ja aikansa olevan vähissä. Se on käynyt häväistynä altavastaajana epätoivoista taisteluaan Kristuksen maanpäällistä seurakuntaa vastaan jo kaksituhatta vuotta ja varmasti kiihdyttää tahtiaan ennen surkeaa loppuaan, joka on kirjoitettu ylös Raamatun viimeisille sivuille. On tärkeä sisäistää, että juuri tämä Jeesuksen vihollisesta jo saavuttama voiton näkökulma oli apostoli Paavalilla mielessä, kun hän kirjoitti Jumalan hengellisestä taisteluvarustuksesta Efeson uskoville, jotka joutuivat varmasti kokemaan kokemaan vainoa sekä erilaisia vaikeuksia uskonsa tähden, ja olivat varmasti alaspainettuja monella tavalla. 

Kiinnostavaa on se, että Paavalin taisteluvarustus-teologia näyttää nousevan hyvin vahvasti Vanhasta testamentista sen sijaan, että hän olisi kehitellyt sen roomalaisen sotilaan varustuksesta. Yhtä apostolin mainitsemaa taisteluvarustuksen osaa lukuun ottamatta ne kaikki löytyvät profeetta Jesajan kirjasta. Jäljelle jäänyt kilpi taas mainitaan muualla VT:ssä Jumalan ominaisuutena lukuisia kertoja.

Jesajan kirja jakautuu kolmeen osaan. Luvut 1–39 käsittelevät aikaa ennen Babylonian vankeutta, luvut 40–55 vankeuden aikaa 587–538 eKr. temppelin tuhoamisen jälkeen sekä luvut 56–66 pakkosiirtolaisuuden jälkeistä aikaa.  Jesajan kirjassa profeetta kutsuu Juudaa, Isrelia ja näiden naapurikansoja tekemään parannuksen synneistään mutta Jesajan kirja on myös täynnä anteeksiannon, lohdun ja toivon sanoja, jossa hän kertoo millaisia siunauksia Jumala lupaa lähettää Messiaansa kautta kansalleen. Jesaja puhuukin Messiaasta enemmän, kuin yksikään toinen VT:n profeetoista. Hän kuvaa Messiaan sekä kärsivänä Herran palvelijana, että kaikkivaltiaana soturi-kuninkaana. Jesajan sanoma aukesi kokonaisuudessaan vasta Jeesuksen syntymän, palvelun, kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. 

Jumalan taisteluvarustuksesta kirjoittaessaan Paavalilla näyttää olleen mielessä yksi pääasia: kuoleman ja synnin kirouksen voittaneen, saman aikaan nöyrän ja voittoisan Jeesus-kuninkaan ominaisuudet ovat myös hänen seuraajiensa ominaisuuksia, koska uskon ja Pyhän Hengen täyteyden kautta hänen omansa ovat pukeneet päällensä Kristuksen.  Roomalaiskirjeessä apostoli kirjoittaa näin:

”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.” Kirje roomalaisille 13:14 vuoden 1992 kirkkoraamattu. 

Kristuksen päälle pukeminen merkitsee yksinkertaisesti sanottuna hänen esimerkkinsä mukaan elämistä, koska ainoastaan hänessä me saamme voiman elää oikein ja vastustaa pahaa. Vaikka olemmekin ihmisinä monella alueella vajavaisia, niin meissä asuva Pyhä Henki kutsuu ja auttaa meitä muuttumaan ja elämään sellaista elämää, joka on Jumalan tarkottamaa, ja tuo hänelle kunniaa.

 Ja sitten siirrymme Paavalin sota-asua käsittelevän tekstin pariin.

”Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.” Kirje efesolaisille 6:10-13 FB92

VYÖ

”Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus…
Kirje efesolaisille 6:14 FB92

”Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista. Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta, vaan hän tuomitsee köyhien asiat vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille. Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö, totuus vyönä hänen lanteillaan.” Jesaja 11:1-5 FINRK

Vanhan testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta käyttää sanaa (aletheia) jota Paavali käyttää myös efeoslaiskirjeessä. Sana kuvaa totuuden lisäksi myös uskollisuutta. Vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntääkin sanan uskollisuudeksi.  

”Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.” Jesajan kirja 11:5 FB92

Totuus ja uskollisuus mainitaan molemmat Ilmestyskirjassa kolmiyhteisen Jumalan ominaisuuksina.

”Minä näin taivaan avoinna: valkoisen hevosen, jonka selässä oli istuja. Hänen nimensä on Uskollinen ja Totuudellinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaasti.” Ilmestyskirja 19:11 FINRK 

Eli voimme puhua siis totuuden ja uskollisuuden vyöstä.

Jesajan profetian aikana Jumalan oma kansa oli kääntänyt selkänsä Jumalan käskyille ja eli pimeydessä. Sitä ympäröivät myös vihamieliset kansat. Jumala lupasi lähettää heille Messiaan kuningas Daavidin suvusta, joka vapauttaisi heidät vihollisen otteesta. Voitokkaan vapauttajan ominaisuuksia olisivat totuus ja uskollisuus.

Jeesuksen syntymän aikana juutalaisilla oli probleema. Heidän muinaisten profeettojensa ennnustukset voitokkaasta messias-kuninkaasta, joka vapauttaisi kansansa sortajien vallasta ja pystyttäisi oman rauhan valtakuntansa kansansa keskelle, eivät näyttäneet toteutuneet muuten kuin vain osittain. Vaikka Babylonian pakkosiirtolaisuudesta oltiinkin palattu takaisin omaan maahan, niin Jumalan omaisuuskansa oli yhä vieraan vallan alaisena, tällä kertaa Rooman suurvallan, eikä uudelleen pystytetty temppeli vastannut profeettojen ilmoitusta. Tästä syystä Jeesuksen ilmestyminen mukaan kuvioihin aiheuttikin aluksi suurta innostusta kansan keskellä, joka kuitenkin kuihtui nopeasti, kun tajuttiin, ettei hän tullutkaan karkottamaan roomalaisia, eikä ollut halukas toimimaan kansansa poliittisena johtajana.

Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen syntynyt alkuseurakunta vasta ymmärsi, että ihmiskunnan syntien puolesta itsensä uhrannut nöyrä Kristus todellakin perusti profeettojen lupausten mukaisesti valtakuntansa maan päälle mutta kyseessä olikin hengellinen valtakunta, joka asui hänen seuraajissaan sisäisesti Pyhän Hengen kautta. He myös ymmärsivät, että profeettojen ennustusten mukaisesti aikojen lopulla hän palaisi perustamaan myös konkreettisen rauhan valtakuntansa uudistettuun maailmaan, ja silloin paha saisi lopullisesti palkkansa.

Jeesus Kristus tuli vapauttamaan kansansa  – mikä tarkoittaa kaikkia meitä uskovia – paholaisen otteesta. Totuus on hänen ominaisuutensa. Hänen lihaksi tulemisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jumalan ikuinen totuus, josta Vanhan testamentin profeetat puhuivat sitä täysin ymmärtämättä, tuli paljastetuksi koko ihmiskunnalle aivan uudella tavalla.

”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Johannes 14:6 FINRK

Jesajan kirjan voitokas soturi-kuningas mielessään Paavali kehotti Efeson uskovia pukemaan yllensä lähetetyn messiaan, Jeesuksen Kristuksen. Koska hän on täydellinen totuus, niin hänessä mekin vaellamme totuudessa. Hänen sanansa on Vanhan testamentin Psalmin mukaan valo tiellämme. Jeesus Kristus on jo on voittanut saatanan joukot, ja tulee antamaan niille lopullisen kuoliniskun aikojen lopulla. Ne voivat kyllä hyökätä epätoivoisesti eri tavoin hänen seurakuntaansa vastaan maan päällä mutta eivät voi sitä voittaa, koska se on sisäinen valtakunta. Voitto on hänen. Kun pysymme lähellä Kristusta – puemme hänet päällemme – niin hänen sanansa totuus ohjaa elämäämme ja varjelee meitä kompastumasta paholaisen valheisiin ja juoniin. Profeetta Jeremiaa kehotettiin ostamaan uusi puhdas pellavavyö ja pitämään sitä vyötäisillään. Tämä kuvaa läheistä yhteyttä Jumalan ja hänen kansansa välillä. Meidät on kutsuttu elämään läheisessä yhteydessä Jeesuksen kanssa, kuten vyö on lähellä omistajaansa. Tällöin hänen ikuinen ja voimallinen sanansa näyttää meille totuuden itsestämme, Jumalasta sekä paljastaa meille vihollisen juonet. 

HAARNISKA

”…pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan” Kirje efesolaisille 6:14 FB92

”Näin oli totuus kadonnut, ja joka luopui pahasta, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja hänen silmissään oli paha se, ettei ollut oikeutta. Hän näki, ettei ollut ketään, hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä. Hän puki ylleen vanhurskauden kuin haarniskan… Jesaja 59:15-17 FINRK

Vanhassa testamentissa vanhurskaus-sanalla tarkoitetaan ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta ja oikeamielisyyttä. Termi kuuluu alun perin liittoa sekä liiton solmimista käsittelevään kielenkäyttöön, ja taustalla on ajatus kahden henkilön välisestä liitosta, jossa vanhurskaaksi sanotaan sitä, joka pitää kiinni solmimansa liiton velvoituksista. Raamatussa on selvää, että Jumala on liitossaan kansaansa kohtaan aina vanhurskas, eli oikeamielinen. Liittosuhde syntyi armollisen Jumalan aloiteesta, kun hän valitsi syntisen kansan. Jumalan vanhurskaus on sitä, että hän kansansa kuninkaana ja hallitsijana osoittaa rajattoman uskollisuutensa liittoa koskeville lupauksilleen ja täyttää liiton velvoitteet sopimusten mukaisesti. Vanhurskaus, eli oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus, kuuluu Jumalan pyhää  olemukseen. Hän ei voi olla mitään muuta. 

Jesajan kirjan kuvauksessa nimenomaan oikeamieliyyden ja oikeudenmukaisuuden puute kansan keskellä sytyttivät Jumalan vihan. Koska hän ei löytänyt kansastaan niitä, jotka olisivat toimineen ja rukoilleet oikeuden puolesta, hän valmisti itse oman pelastuksensa niille, jotka huusivat häntä avukseen. Tämä Jesajan profetia toteutui jo osittain Israelin historiassa Assyrian ja Babylonian kukistuttua, mutta viittasi samalla myös Kristuksen tuomaan pelastukseen synnistä. Jumalan kansa tarvitsi soturia, joka vapauttaisi heidät pahan otteesta. Kapinalliset ansaitsisivat kuoleman ja tuhon mutta suuressa hyvyydessään Jumala ryhtyi pelastustehtävään. Hän puki ylleen vanhurskauden, eli oikeudenmukaisuuden ja oikeamielisyyden haarniskan, ja ryhtyi sotaan vihollista vastaan. Meidän luottamuksemme ei tule olla omassa voimassamme, vaan soturikuninkaassamme Jeesuksessa. 

UT:ssa vanhurskaus-käsite liittyykin ennen kaikkea Jumalan pelastustekoon Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen vanhurskautensa lahjoittaa ja luo vanhurskautta meissä. Jeesuksen sovitustyön perusteella Jumala voi vanhurskauttaa syntisen ihmisen, eli julistaa vapaaksi syyllisyydestä, ja antaa synnit anteeksi. 

Jesaja kuvasi Jumalan oikeudenmukaista lupausta liittoonsa vedoten hoitaa kansansa fyysiset viholliset mutta hän puhui profeetaallisesti myös tulevasta soturista, joka kukistaisi vielä suuremman vihollisen, sielujemme vihollisen joukkoineen.

Paavalilla oli varmasti mielesään  efesolaiskirjeessä juuri Jesajan kuvaama oikeudenmukainen ja oikeamielinen soturikuningas, kun hän kirjoitti vanhurskauden haarniskasta. Oman kuolemansa ja ylösnousemuksena kautta Jeesus voitti saatanan joukot. Risti oli jumallallisen rakkauden ilmentymä, joka vapautti meidät pimeyden vallasta ja häpäisi pahan joukot.

Muinaisessa Lähi-idässä oli tiettyjen hallitsijoiden keskuudessa tapana vaihtaa sadaksi päiväksi paikkaa tavallisen matti meikäläisen kanssa. Tämän vaihdon tarkoituksena oli siirtää jumalien viha – josta uskottiin hallitsijoiden sairauksien olevan merkkinä – sijaisen päälle. Eli sadan päivän päästä kuninkaan sijaiselle kävi köpelösti. Tämä muinainen tapa saattoi olla mahdollisesti profeetta Jesajan mielessä, kun hän puhui profetaallisesti Jumalan kärsivästä palvelijasta – Jeesuksesta – joka kantaisi monien pahat teot.

Jumalan oma oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys on meidän voitokas haarniskamme taistelussa saatanaa vastaan. Hän ei voi toimia sanansa vastaisesti. Hän pitää kiinni omista lupauksistaan Raamatussa ja omasta kunniastaan. Jeesuksen seuraajina meidät on julistettu syyttömiksi Jumalan edessä. Tämä on vanhurskaus-sanan yksi merkitys UT:ssa. Paholainen ei voi enää syyttää meitä Jumalan edessä, koska Kristuksen veri on puhdistanut ja pyhittänyt meidät. Tämä asia on Johanneksen Ilmestyksessä vahvasti esillä kohdassa, jonka jo luimme aikaisemmin. Jeesuksen sovitustyön kautta saatana on heitetty alas ja siltä on otettu pois valta syyttää Jumalan edessä hänen kansaansa. Pahan valheiden sijasta saamme uskoa ja luottaa lapsen lailla taivaallisen Isämme voimaan ja rakkauteen.

Jatkuu ensi kerralla 😊

Lähteet: Sacred Weapons for Spiritual War, Old testament Allusions and Armor of God, Iso Raamatun tietosanakirja, Emil Anton: Kahden virran maa, Sana Elämään – kommentaariraamattu