Irakin kirkon historia on monivaiheinen ja värikäs
Anton Emil. Kahden virran maa. Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen tarina, Kirjapaja 2020. Nid. 287.
Teologian tohtorin ja filosofian maisterin Emil Antonin uusin teos käsittelee aihetta, joka on jäänyt vähälle huomiolle suomalaisessa historia- ja tietokirjallisuudessa. Vaikka suurelle osalle kansastamme lieneekin tuttu kertomus juutalaisten pitkästä pakkosiirtolaisuudesta Babylonissa, niin nykyisen Irakin alue yhdistetään usein vain diktaattori Saddam Husseiniin, taijihadistijärjestö Isikseen, eikä kristinuskon sinne ulottuviin juuriin.
Kahden virran maa -kirja pitää sisällään kaksi isoa teemaa. Ensimmäinen niistä pureutuu assyrologiaan, eli muinaisen Assyrian, Babylonian, Mesopotamian sekä sumerilaisten ja aramealaisten historiaan. Toinen teema on kristinuskon pitkä irakilainen historia, joka alkaa Jumalan kutsuessa Abrahamin Kaldean Urissa.
Kirjailija nostaa teoksessa esiin monia kiinnostavia arkeologisia löytöjä Lähi-idästä, jotka tukevat Raamatun pakkosiirtolaisuutta käsittelevien kertomusten uskottavuutta ja aitoutta. Emil Anton kertoo esimerkiksi kuningas Nebukadnessar II:n ajalta löytyneestä palatsiarkistosta, joka pitää sisällään yli kolmesataa nuolenpääkirjoitusta sisältävävää taulua, joista käy ilmi palatsin työntekijöille sekä muille palatsista riippuvaisille henkilöille annetut säännölliset ruoka-annokset. Vanhassa testamentissa mainitun Juudan kuninkaan Jojakinin nimi esiintyy tauluissa useaan otteeseen.
Emil Anton mainitsee kolme tärkeää asiaa, joiden avulla sanoma ylösnouseesta Messiaasta levisi ja sai jalansijaa Kaksoisvirranmaassa viimeistään toisella vuosisadalla. Ensimmäinen oli julistus Jeesuksesta ja hänen ihmeteoistaan. Toinen oli järkeen vetoava polemiikki pakanajumalaluuksia vastaan. Kolmas liittyi etiikkaan; kristinusko edusti tietynlaista vastakulttuuria, joka motivoi konkreettisiin elämäntavan muutoksiin.
Teoksessa kerrotaan kiinnostavasti siitä, miten Persian kirkon martyyrit ovat jääneet kirkkohistoriassa Roomassa vainottujen kristittyjen varjoon. Keisari Konstantinuksen käännnyttyä 300-luvulla kristityksi, persialaiset Jeesuksen seuraajat kohtasivat maassaan ison haasteen, koska he näyttäytyivät tuolloin valtaa pitäville zarathustralaisille vihollisina, koska kannattivat vihollisvaltakunnan uskontoa. Anton kertoo, kuinka vuosina 339-379 muinaisessa Persiassa tapettiin jopa 190 tuhatta kristittyä julmilla tavoilla. Heitä muun muassa sahattiin kahtia, heitettiin rottien syötäväski ja elefanttien talattavaksi. Vangittuja myös nyljettiin, ja heidän ruumiinosiaan leikattiin irti. Värisyttävä on kirjailijan kuvaus siitä, miten maan vankiloista värvättiin rikollisia kristittyjen teloittajiksi, koska niin monet heistä ilmoittautuivat kuolemaan vapaaehtoisina uskonsa tähden.
Jos Irakin kristityillä ei ole ollut helppoa menneinä vuosisatoina, niin Emil Antonin mukaan ei ole tälläkään hetkellä. Irakin kristittyjen lukumäärän arvellaan laskeneen jopa 1,5-2 miljoonasta 150-200 tuhanteen Saddamin ajoista meidän päiviimme, mikä merkitsee noin 90 prosentin laskua. Kaksoisvirranmaan kristittyjen tulevaisuus on suuri kysymysmerkki, suomalais-irakilainen tietokirjailija toteaa.
Kahden virran maa -teoksen lukeminen ei ole vaivaton kokemus. Vaikka idän kirkon värikäs syntyhistoria mongolien ja kalifien valtakausineen onkin aiheena äärimmäisen kiinnostava, niin kirjassa vastaan ropisevat vuosiluvut, idän kirkon moniin haaroihin jakautumiset sekä lukuisat kirkkoisät kiistoineen, pistävät helposti pään pyörälle. Jos kirjan sivumäärä olisi ollut hieman laajempi, niin tiivistetyn tietotulvan aiheuttamalta sulatteluähkyltä olisi voinut välttyä paremmin. Emil Antonin elävä kirjoitustyyli, mielenkiintoiset lainaukset sekä hyvin valitut sitaatit kuitenkin varjelevat teosta muuttumasta kuivaksi autiomaaksi.
Kirja-arviuo on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
