Luottamus on lääke salaliittoteoriaan
Räikkä Juha: Salaliittoteorioiden filosofia. Gaudeamus 2021. Nid. 286 sivua.
Iltalehti julkaisi äskettäin artikkelin, jossa kerrottiin tavarataloketju Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäisen kieltäneen holokaustin Facebook-sivullaan. Salaliittoteorioiden kukoistaessa erityisesti sosiaalisen median alustoissa on Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professorin Juha Räikän Salaliittoteorioiden filosofia erittäin ajankohtainen teos.
Räikkä toteaa erilaisia salaliittoja olleen aina maailmassa, ja siksi onkin viisasta ajatella, että niitä on tälläkin hetkellä olemassa. Onko kuitenkaan järkevää uskoa vaihtoehtoisiin teorioihin, joilla ei ole tarjota kunnon todisteita väitteidensä tueksi, kun samaan aikaan tietoa tuottavat tahot maailmassa ovat kuitenkin laajasti suhteellisen yksimielisiä samoista asioista, professori kysyy. Hän nostaa esimerkiksi salaliittoteorian, jossa väitetään, että maailman tapahtumista määrää pienehkö, omaa etuaan tavoitteleva ja vaikutusvalttainen salainen ryhmä. Jos kyseinen salaliitto on niin salainen, ettei siitä ole mitään tietoa, niin sillon sen olemassaolosta ei voi myöskään olla mitään todisteita, eikä sen olemassaoloon ole perusteltua uskoa, Räikkä kirjoittaa. Hänen mukaansa juuri luotettavien todisteiden puuttuminen onkin järkevä syy olla uskomatta salaliittoteorioihin.
Kirjassa kerrotaan kiinnostavista tutkimustuloksista. Erään tutkimuksen mukaan salaliittoteorioiden kannattajat kärsivät muita ihmisiä yleisemmin intentionaalisuusharhasta, eli he näkevät tahallista ja harkittua toimintaa tilanteissa, joissa sitä ei tosiasiassa ole. Toisen tutkimuksen mukaan salaliittoteorioiden kannattajat syyllistyvät muita useammin konjunktiovirhepäätelmään. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö pitää kahden asian yhtäaikaista esiintymistä todennäköisempänä, kuin asioiden esiintymistä erillisinä toisistaan. Useiden tutkimusten mukaan salaliittoteorioiden kannattajat kärsivät myös muita useammin konfirmaatioharhasta. Termillä tarkoitetaan taipumusta etsiä omia näkemyksiä tukevia todisteita ja kieltää oman kannan vastaiset todisteet.
Teoksen ensimmäisessä puoliskossa tutustutaan muun muassa siihen, mitä salaliittoteoriat ovat, onko niiden kannattajien epäluulolle katetta, ja millaisia eettisiä kysymyksiä ne herättävät. Pitäisikö salaliittoteorioiden leviämiselle tehdä jotakin, mikä on salaliittoteorioiden ja yhteiskuntakritiikin suhde, ja mistä koronavirusta koskevissa salaliittoteorioissa on kyse, pohditaan kirjan toisessa osassa.
Salaliittoteorioiden kannattajat vetoavat usein tutkimustietoon väitteidensä tueksi. Juha Räikkä muistuttaa, että on olemassa tutkijoita ja toimittajia, jotka kannattavat selityksiä, joiden olemassaolon melkein kaikki muut tietoa tuottavat ja jakavat toimijat kiistävät, koska niiden ei katsota tarjoavan kunnollista vastausta selitettävään asiaan.
Turkulainen filosofian professori näkee luottamuksen lisäämisen yhtenä hyvänä keinona vähentää salaliittoteorioita, koska niiden kannatuksen taustalla on usein epäluottamus yhteiskunnan päättäjiä kohtaan. Puuttumalla syrjäytymiseen ja koettuun epäreiluuteen voidaan saada ihmiset tuntemaan, että heistä välitetään. Tämä taas johtaa parhaimmillaan siihen, että suureen koneistoon aletaan taas vähitellen luottaa, Räikkä toteaa viisaasti.
Salaliittoteorioiden filosofia on tasapainoinen lukupaketti. Sen sijaan, että kirjailija typistäisi vaihtoehtoteorioiden kannattajat sivistymättömiksi rahvaiksi, hän toteaa heitä olevan eri yhteiskuntaluokissa, ja pyrkii empaattisesti löytämään hyviä syitä salaliittoteorioiden suosiolle.
Kirja-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
