Kun parannuksesta tuli paha sana

Mihin armoa ja pelastusta tarvitaan, jos ei ole mitään, mistä pitäisi kääntyä pois?

Parannus ei ole nykypäivän kristillisessä julistuksessa suosittu sana. Se on vähän niin kuin kutsumaton juhlavieras, ankea ilonpilaaja ja tunnelman latistaja, joka koetaan armon, rakkauden ja vapauden sanoman taakoittajaksi. Se on muinaisjäänne menneisyydestä, joka ei sovi enää nykyaikaan. Parannuksella on kuitenkin edelleen äärimmäisen tärkeä rooli siinä Jumalan pelastussuunnitelmassa ja sanomassa, joka koskettaa koko ihmiskuntaa. Palataanpa ajassa noin 2000 vuotta taaksepäin.

Kun enkeli ilmoitti Joosefille, että tämän vaimo Maria tulisi synnyttämään Pyhän Hengen vaikutuksesta Messiaan, hän kertoi samalla syyn siihen, miksi Jeesus tulisi maailmaan.

“Hän (Maria) synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”  Matteuksen evankeliumi 1:21

Synti-sana on Raamatun kreikaksi hamartia. Sen perusmerkitys tarkoittaa maalin ohi ampumista. Synti on siis epäonnistumista vaeltaa Jumalan antamien ohjeiden ja sääntöjen mukaan. Synnin kasvualusta on ihmissydämestä nouseva Luojaa ja Hänen hyvää tahtoaan vastustava kapinallinen ja tottelematon asenne, jota seuraavat erilaiset teot.

Synti on kaikessa yksinkertaisuudessaan Jumalalle pyllistämistä ja hänen viholliselleen kumartamista. ”Se voi olla paholainen, tai se voi olla Herra mutta sinun täytyy palvella jotakuta”,  laulaa Bob Dylan Gotta Serve Somebody –kappaleessaan. Saatanaa kutsutaan Johanneksen evankeliumissa tämän maailman ruhtinaaksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin hänen valtakuntaansa kuuluu jokainen, jonka sydän on kapinassa Jumalaa vastaan. Ei ole olemassa kultaista keskitietä. Ihminen on joko Jumalan puolella, tai Häntä vastaan. Synti on sitä, että ihminen haluaa olla elämänsä herra Jumalan sijaan.

Jeesus on silta kuilun ylitse

Koska koko ihmiskunta on turmellut itsensä tottelemattomuudella Jumalaa vastaan, sillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla erossa Luojastaan. Saastainen ei voi lähestyä pyhää, koska se tuhoutuisi tämän läheisyydessä. Armollisella Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma mahdottoman tilanteen ratkaisemikseksi, Hänen oma rakas poikansa. Ja poika hyväksyi täysin vapaaehtoisesti Isänsä suunnitelman.  Nimi Jeesus merkitsee Herra pelastaa. Jumalan poika tuli ihmiseksi maailmaan kuolemaan meidän kapinallisten sydäntemme puolesta vapauttaakseen ne paholaisen julmasta puristusotteesta.

“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”, kirjoitti apostoli Johannes. Johanneksen evankeliumi 3:16

Kuolemalla ristillä ja nousemalla kolmantena päivänä ylös kuolleista Jeesus pystytti sillan ihmisten Jumalan välillä olevan pohjattoman kuilun ylitse. Hänestä itsestään tuli tuo silta. Ainoastaan Jeesuksen kautta langennut ihminen voi lähestyä pyhää Jumalaa. Jeesus sanoi itse näin:

”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Johanneksen evankeliumi 14:5

Ei voi olla todellista uskoa ilman parannusta

Silta ihmisten ja Jumalan välille pystytettiin Jumalan armosta mutta sen ylittäjän on ymmärrettävä tarpeensa saada syntinsä anteeksi uskon ja parannuksen teon kautta. Parannus-sana Uuden testamentin kreikaksi on metanoeō. Se tarkoittaa katumista sekä mielen ja elämän suunnan muutosta. Parannus on täyskäännös!

Itse ylösnoussut Jeesus antoi seuraavan käskyn seuraajilleen:

Silloin hän (Jeesus) avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista,  ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Luukkaan evankeliumi 24:45-47

Opetuslapset toteuttivat uskollisesti tätä Jeesuksen käskyä:

“Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois”, julisti Pietari rohkeasti kansalle Salomon pylväskäytävässä. Apostolien teot. 3:19

Jeesus naulittiin ristille, koska juutalaiset pitivät häntä valehtelijana, teeskentelijänä ja jumalanpilkkaajana. Pietari haastoi maamiehiään tekemään parannuksen, mikä tarkoitti mielenmuutosta heidän suhtautumisessaan Jeesukseen ja suunnan muutosta heidän elämässään. Vain tällöin anteeksianto oli mahdollinen. Häneen jonka he olivat aikaisemmin sivuuttaneet valehtelijana, heidän tuli nyt uskoa Jumalan poikana ja syntien sovittajana.

Parannus johtaa sisäiseen muutokseen

Apostolien teoissa kerrotaan kristitystä Filippoksesta ja noituutta harjoittaneesta Simon nimisestä miehestä seuraavaa:

Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan. Apostolien teot 8:12-13

Myöhemmin, kun apostolit Pietari ja Johannes saapuivat Samariaan Simonin kerrotaan tarjonneen heille rahaa saadakseen saman Pyhän Hengen voiman, joka heissä vaikutti. Tällöin Pietari sanoi Simonille seuraavat suorat sanat:

”Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!  Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny (metanoeō) siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi. Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan.”  Apostolien teot 8:20-23

Simonin kerrotaan uskoneen ja ottaneen kasteen mutta sydämessään hän ei ollut kuitenkaan kääntynyt pois synneistään. Todennäköisesti hänen uskonsa ei ollut todellista uskoa Jeesuksen, vaan pinnallista ihmeisiin perustuvaa uskoa. Simonilla oli ulkoisesti kristityn tunnusmerkit mutta sisäinen muutos puuttui. Pyhän Hengen avulla Pietari näki, ettei miehen ostoyritys hankkia Jumalan voimaa johtunut vilpittömästä tiedon puutteesta, vaan väärästä sydämen asenteesta. Tästä syystä Pietari käski Simonia tekemään parannuksen. Jos hän halusi saada pahat tekonsa anteeksi ja olla todellinen Jeesuksen seuraaja, hänen tuli katua niitä ja ottaa uusi suunta elämälleen.

Usko ja parannus ovat erottamattomat

Usko ja parannus ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta. On mahdotonta vastata Jumalan kutsuun – kääntyä aidosti Hänen puoleensa – ilman tarvetta ja halua muuttua sisäisesti. Tätä tarvetta ja halua saada synnit anteeksi ja muuttaa oman elämän suunta ei voi syntyä ilman sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä ristillä – tämän sanoman Pyhä Henki tekee kuulijalle eläväksi – eikä ilman parannuksen julistusta. Uskoa ilman käännöstä ja suunnan muutosta kutsutaan Jaakobin kirjeessä kuolleeksi uskoksi.  (2:17).

Parannus on äärimmäisen tärkeä osa sitä Jumalan rakkauden sanomaa, joka vastaa kysymykseen siitä, miksi Jeesus tuli maailmaan. Mihin armoa ja pelastusta tarvitaan, jos ei ole mitään, mistä pitäisi kääntyä pois? Jos parannus sivuutetaan evankeliumissa, ei voi olla myöskään syntien anteeksisaamista. Kuten piano on vajaa soittimena ilman mustia koskettimia, niin on ilosanoma Jeesuksestakin vajaa ilman kehotusta parannukseen.

Vaikka parannukseen näytetään suhtautuvan monissa nykypäivänä seurakunnissa kuin kirosanaan, niin sitä se ei kuitenkaan ole. Se on hyvä ja tarpeellinen asia, jota tarvitaan, eikä sitä tule pelätä. Parannus ei ole rakkauden ja vapauden vihollinen, vaan ystävä. Parannus on osa evankeliumia. Uskon ja parannuksen kautta Jumala antaa meille syntimemme anteeksi, pelastumme kadotukselta, saamme ikuisen elämän Hänen yhteydessään sekä saamme sisimpäämme asumaan Jumalan oman Hengen, joka auttaa meitä elämään Hänen tahtonsa mukaista elämää!