Raamatusta Toisen kuninkaiden kirjan viidennestä luvusta löytyy mielenkiintoinen kertomus Syyrian kuninkaan sotapäälliköstä nimeltä Naeman. Naemanin tarinasta nousee esiin ainakin seuraavia tärkeitä teemoja: 1. ihmisen ottamien uskon askelien tärkeys Jumalan suunnitelmien toteutumisessa, 2. ihmisen ylpeys esteenä Jumalan tahdon toteutumiselle ja kaikkein tärkeimpänä, 3. Jumalan johdatus ja huolenpito. Kertomusta tutkiessani pystyin samaistumaan monessa kohtaan Naemaniin, enemmän pahassa mutta onneksi hieman hyvässäkin.

Syyrian kuningas piti sotapäällikköään erittäin suuressa arvossa, koska tämän kautta maa oli menestynyt sodissa. Naeman sairasti kuitenkin vaikeaa ihosairautta spitaalia, johon hän ei ollut saanut apua paikallisilta lääkäreiltä, parantajilta eikä Syyriassa palvottavilta jumalilta. Vaimonsa palvelijan, pienen juutalaisen tytön kautta Naeman kuuli Israelissa asuvasta profeetasta nimeltä Elisa. Nimi tulee hepreankielisestä sanasta alisa, mikä tarkoittaa Jumala on pelastus. Naeman tiesi Israelin olevan Syyrian viholliskansan. Hän varmasti myös tiesi, että Israelissa spitaaliset suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle sairautensa takia. Silti hän oli valmis lähtemään pitkälle ja vaaralliselle matkalle. Suuren sotapäällikön asenteesta kertoo jotakin se, että hän oli valmis uskomaan pienen palvelustytön sanaan.  Vaikkei Naeman tuohon aikaan vielä tuntenut henkilökohtaisesti ainoaa ja todellista Jumalaa, niin hän otti silti ensimmäisen uskon askeleensa lähtemällä kohti Israelia.

Naeman on täydellinen esimerkki etsijästä, jonka sydän on avoin totuudelle. Tällainen ihminen kykenee myös löytämään totuuden. Naemanin fyysistä sairautta vielä paljon vakavampi oli hänen hengellinen sairautensa. Hän eli erossa todellisesta Jumalasta. Vaikkei Jumala aiheuta  ihmisille sairauksia, niin Naemankin kohdalla Hän käytti tämän vaikeaa ihosairautta johdattaakseen hänet hengelliseen terveyteen.

Ylpeä ihminen on itsensä pahin vihollinen

Naeman saapui vaunujensa ja palvelijoidensa kanssa profeetta Elisan asunnon luo. Profeetta ei kuitenkaan tullut itse ulos vierastaan vastaan, vaikka tiesi hänen tulostaan, vaan lähetti hänen luokseen palvelijansa. Ehkä Elisa halusi tällä toimenpiteellä murtaa korkea-arvoisen sotapäällikön ylpeyttä. Ehkä profeetta halusi myös osoittaa Naemanille tämän pian kokeman ihmeen tulevan Jumalalta, ei ihmiseltä. Elisan sanoma palvelijansa kautta Naemanille oli hyvin yksinkertainen:

”Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin ruumiisi paranee entiselleen ja sinä puhdistut.”

Sotapäällikön kerrotaan suuttuneen tulisesti profeetan vastauksesta. Sen lisäksi, ettei Elisa vaivautunut tulemaan ulos tapaamaan häntä, tämä kehtasi vielä lähettää kummallisen ja naurettavan ohjeen. Oliko hän tullut Syyriasta saakka uidakseen piskuisessa Jordan-virrassa! Korkea-arvoisen sotapäällikön ylpeyttä kolautettiin kovaa. Raamatusta voimme lukea, että hän oli toivonut profeetan tulevan luokseen, huutavan avukseen Jumalaansa ja heiluttavan kättään sairaan paikan yläpuolella.

Naemanin reaktio on hyvä muistutus siitä, miten helposti sitä tulee ihmisenä annettua Jumalalle ohjeita. Minulla on paperilla oma hieno valmis suunnitelmani, jonka oletan Jumalan allekirjoittavan. Jumalalla on kuitenkin omat suunnitelmansa, omat tapansa ja omat aikataulunsa toimia. Tämän ymmärtäminen vaatii minua nöyrtymään. En voi sanella ohjeita Jumalalle. Hänen suunnitelmansa ovat aina minun suunnitelmiani paljon paremmat, vaikkei siltä aina alussa näyttäisikään. En voi esimerkiksi käskeä Luojaa parantamaan omia sairauksiani tai tuttavieni sairauksia silloin, kuin itse haluaisin. Voin ainoastaan rukoilla uskossa ja olla samalla herkkä Pyhän Hengen johdatukselle.

Naemanin kerrotaan lähteneen raivoissaan paluumatkalle kotiaan kohti. Ylpeys ja kiukku voi sokaista ihmisen tehokkaalla tavalla ja saada hänet kävelemään Jumalan hyvän tahdon ohi. Ylpeä ihminen on aina oman itsensä pahin vihollinen.

Jumala puhuu kenen kautta tahtoo

Onneksi syyrialaisella sotapäälliköllä oli mukanaan häntä itseään paljon viisaampia palvelijoita. Sen sijaan, että Naemanin palvelijat olisivat yllyttäneet loukkaantunutta isäntäänsä kostamaan profeetalle loukatuksi tulemisensa, nämä esittivät hänelle seuraavan viisaan kysymyksen:

”Isäni, jos profeetta olisi käskenyt sinun tehdä jotakin suurenmoista, etkö tekisi sitä? Saati sitten nyt, kun hän sanoi sinulle vain: Peseydy ja puhdistu!”

Sanat jotakin suurenmoista tarkoittavat alkukielellä muun muassa laajuudeltaan ja lukumäärältään suuria ja tärkeitä asioita. Jos profeetta Elisa olisi esimerkiksi käskenyt Naemanin uhrata 100 tai 1000 eläinuhria Jumalalle parantuakseen, hän olisi taatusti tehnyt sen. Nyt hän kuitenkin kieltäytyi äärimmäisen pienestä ja helposta tehtävästä vain siksi, että se oli hänestä naurettava ja loukkasi hänen oman arvon tuntoaan. Joskus pienen askeleen ottaminen voi ollakin meille se kaikkein vaikein askel. Tällainen minäkin usein olen. Luulen tietäväni Luojaani paremmin, miten Hänen tulisi toimia elämässäni tai kotiseurakunnassani. On helppo olla oikeassa ja esittää omia tärkeitä mielipiteitä mutta huomattavasti paljon vaikeampaa on pysähtyä kuuntelemaan nöyrästi toisten ajatuksia.

Meidän on uskovina oltava herkkiä toisten uskovien viisaille neuvoille ja ajatuksille. Pastori ei ole aina viisaampi, kuin vähän aikaan uskossa ollut, eikä korkeasti koulutettu voi vähekysä vähemmän koulutetun ajatuksia. Pyhä Henki puhuu kenen kautta tahtoo. Korkea-arvoisen sotapäällikön kohdalla hän käytti tämän palvelijoita viisautensa välikappaleina.

Tärkeintä on uskollisuus

Kun Naemanin raivo lauhtui, hän totteli Elisan ohjetta sekä palvelijoidensa viisasta neuvoa. Syyrialainen sotapäällikkö tuskin juoksi Jordanin vesiin riemusta kiljuen eikä varmasti elätellyt enää suuria toiveita paranemisestaan. Ehkä hän ajatteli, että uimareissu on kuitenkin loppujen lopuksi pieni hinta pitkästä ja vaivalloisesta matkasta Israeliin.  Tärkeintä oli kuitenkin se, että Naeman totteli uskollisesti profeetan sanaa ajatuksistaan ja tunteistaan huolimatta.

Jokainen veden alle upottautuminen oli uusi uskon askel. Todennäköisesti aina vedestä ylös noustuaan Naeman tarkisti ihonsa. Hän ehti varmasti pettyäkin useita kertoja. Vaikka sairaus pysyi hänen ihossaan vielä kuudennenkin sukelluksen jälkeen, niin silti sotapäällikkö pulahti pinnan alle uskollisesti seitsemännen kerran. Raamatussa kerrotaan, että tällä kertaa vedestä noustuaan Naemanin iho oli parantunut terveeksi kuin pienen lapsen ihon. Se, että hän parani uskonsa ja uskollisuutensa kautta ilman profeetan fyysistä läsnäoloa, toi vielä suuremman kunnian Jumalalle tapahtuneesta ihmeestä.

Jumala kunnioittaa kaikkein pienintä ja vastahakoisintakin uskoa! Kun olemme vähässä uskollisia Jumalan Sanaa, tahtoa ja Pyhän Hengen johdatusta kohtaan, niin tulemme näkemään vielä suurempia asioita, kuin olisimme kuvitelleet. Tämä pätee niin minuun, sinuun kuin koko Kristuksen seurakuntaan mään päällä. Emme tule koskaan näkemään suuria asioita, jos emme ole ensiksi valmiita ottamaan pieniä askelia uskossa Jumalan osoittamaan suuntaan.

Pienten uskon askelien suuret seuraukset

Ymmärrettyään parantuneensa kokonaan vaikeasta sairaudestaan kiitollinen Naeman palasi profeetta Elisan luokse tätä kiittämään. Naeman oli kokenut fyysisen muutoksen ruumiissaan mutta vielä tärkeämpää, hän oli sen seurauksena kokenut myös hengellisen muutoksen sydämessään. Tällä kertaa Naeman tapasi profeetan kasvoista kasvoihin. Hänen sanansa kertovat sisäisestä muutoksesta.

”Katso, nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa.”

Naemanin ensimmäinen uskon askel oli pienen tytön sanaan luottaminen, jonka tämä puhui Pyhän Hengen vaikuttamana, ja lähtö Israeliin. Hänen toinen uskon askeleensa oli profeetan sanaan luottaminen ja Jordanin vesiin sukeltaminen seitsemän kertaa. Näiden uskon askelien välissä Naeman oli kuitenkin vähällä lähteä väärään suuntaan ja kävellä oman onnensa ohi. Näin käy helposti meillekin. Tekee mieli pysähtyä, luovuttaa ja kääntyä takaisin. Jumala on onneksi kuitenkin kärsivällinen ja armollinen auttaja, joka ei jätä meitä yksin, vaan ohjaa ja rohkaisee tiukoissa paikoissa.

Yhteyden todelliseen Jumalaan löytänyt kiitollinen Naeman otti Hänen hyvyytensä kokemisen seurauksena vielä kolmannenkin askeleen muutokseen elämässään.

“Palvelijasi ei enää uhraa polttouhria eikä teuraushria muille Jumalille kuin Herralle.”

Syyrialainen sotapäällikkö päätti tehdä parannuksen oman maansa epäjumalien palvonnasta. Aidon uskon ja rakkauden merkki Jeesusta Kristusta  kohtaan on aina sisäinen halu ja tarve hylätä synti ja elää puhdasta elämää Jumalan edessä.

Rohkaiskoon Naemanin kertomus myös sinua minun tavoin ottamaan askelia uskossa siihen suuntaan, mihin Jumala meitä kutsuu. Nämä askeleet voivat olla pieniä tai suuria, lyhyitä tai pitkiä, helppoja tai vaikeita, tavallisia tai kummallisia mutta kaikki ne johtavat aina samaan osoitteseen – hyvän, armollisen ja rakastavan Jumalan luokse. Olkaamme myös valmiita hylkäämään ylpeytemme ja omat hienot suunnitelmamme Jumalan vielä parempien suunnitelmien edessä. Kuunnelkaamme toisiamme. Luottakaamme myös Jumalan yliluonnolliseen johdatukseen, apuun ja huolenpitoon omien vajavaisuuksiemme kanssa uskon tiellä kamppaillessa. Jumala johdatti Israeliin pakanakansaan kuuluvan Naemanin, koska rakasti häntä ja tahtoi parantaa hänet fyysisesti ja hengellisesti. Myös me saamme olla tämän saman suuren Jumalan johdatuksen ja rakkauden ja kohteita.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaakobin kirje 4:6