Kristitty ja kärsimys
Elämme ajassa, missä saamme jatkuvasti lukea, kuulla ja nähdä uutisia ikävistä asioista: pommi-isku surmasi kymmeniä kristittyjä Lähi-idässä kesken jumalanpalveluksen, rattijuoppo ajoi suojatietä ylittäneen pienen lapsen yli. Vaikeaa on myös ymmärtää, kun kuulee uskollisen kristityn menehtyneen vakavan sairauden runtelemana lukuisista esirukouksista huolimatta. Ensimmäiseksi mieleen nousee yleensä kysymys, että miksi hyvä ja rakastava taivaan Isä ei varjellut ja auttanut lapsiaan.
Edesmennyt pastori, teologi, kirjailija sekä alkoholisti- ja vankilatyöntekijä Juhani Rekola joutui kärsimyksen ongelman eteen jo toimiessaan sotilaspappina jatkosodassa. Hälytyksen tullessa hän näki, kuinka eräs mies heitti kiroillen ja syljeskellen korttipakan tuvan nurkkaan ja toinen mies polvistui lattialle rukoillen Jumalalta, että säilyisi taistelusta hengissä. Ensimmäinen mies palasi taistelusta hengissä mutta toinen mies – uskovainen perheenisä – jäi tantereelle.
Koska maailmassa oleva kärsimyksen ongelma on niin haastava ymmärtää, niin säännöllisin väliajoin nousee opetusta, joka koittaa selittää pois kaiken Jumalan osallisuuden maailman kärsimyksestä. Esimerkiksi menestysteologian ja ns. uusapostolisen liikkeen parista löytyy sellaista opetusta, että Jumala on täydellisessä hyvyydessään kykenemätön aiheuttamaan tai edes sallimaan lapsilleen minkäänlaista kärsimystä, koska tällöin hän ei olisi enää hyvä. Eräs tunnettu pastori ja kirjailija onkin päätynyt seuraavanlaiseen päätelmään aiheesta:
“Jos tekisin omille lapsilleni sellaista, mitä monet kristityt uskovat Jumalan tekevän omille lapsilleen, minut tuomittaisiin lasten hyväksikäytöstä. Ihmiset sanovat, että Jumala on hyvä. Silti he syyttävät häntä syövän aiheuttamisesta ja jopa syyttävät häntä terroriteoista. Jotkut yrittävät paeta asiaa sanomalla, että Hän salli kyseisten asioiden tapahtuvan sen sijaan, että Hän aiheutti ne. Minusta näillä asioilla on hyvin vähän eroa keskenään.” “Vaikka VT:ssa onkin armon välähdyksiä, niin sen sanoma on jatkuvia tuomioita, sairauksia ja kirouksia jne. Myönnän, ettei monilla ihmisillä ole ongelmia kyseisen konfliktin kanssa mutta rehellisesti kieltäydyn hyväksymästä heidän teologiaansa. Suurimmaksi osaksi heidän näkemyksensä Jumalasta vahingoittaa kaikkea sitä, mitä Jeesus edustaa ja mitä meidän tulee seurata.”
Ensilukemalta kyseiset ajatukset kuulostavat armollisilta ja oikeudenmukaisilta mutta ne eivät kestä tarkastelua Raamatun kokonaisuuden valossa. Kun luemme Jumalan kirjoitettua sanaa ensimmäisestä sivusta viimeiseen, niin huomaamme selvästi, että kärsimys kuuluu oleellisesti tähän maailmaan jossa elämme, eikä se tule poistumaan vaikka niin haluaisimmekin.
Jumala jakaa kyyneleemme
Vanhan testamentin Jumalalle uskollisia profeettoja vainottiin, kidutettiin ja tapettiin. Jumala salli saatanan rusikoida uskollista Jobia vaikealla sairaudella ennen kuin siunasi tätä suuresti. Uudessa testamentissa Jumalan omaa poikaa halveksittiin, pilkattiin ja hänet naulittiin ristille. Suurin osa Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista koko martyyrikuoleman. Tällä hetkellä kristittyjä vainotaan eri puolilla maailmaa. Voimme Ilmestyskirjasta lukea, miten Jumalan omat tulevat kohtaamaan erilaista kärsimystä aina siihen saakka, kunnes Jeesus tulee takaisin hakemaan seurakuntansa taivaaseen. Kärsimys luonnollisena osana uskovan elämää kuuluu Raamatun kokonaisanomaan Jumalan hyvyyden ja Hänen siunaustensa rinnalle. Kärsimys ja siunaus ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta, eivät ristiriidassa keskenään.
Luojana Jumalalla on kaikki valta suojella ja varjella omiaan sydänsurulta, sairaudelta sekä kärsimykseltä ja näin Hän usein tekeekin mutta ei aina. Rakastava Jumala on kuitenkin aina läsnä Pyhän Henkensä kautta suuressa rakkaudessaan ja voimassaan silloin kun hänen lapsensa kärsivät. Välillä Hän tyynnyttää myrskyn yhdellä sanallaan mutta toisinaan Hän jakaa tuskamme ja kyyneleemme vierellämme seisoen.
”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän.” Psalmi 34:19
Mitä Jumala sallii ja haluaa?
Usein meidän on ihmisinä vaikea ymmärtää eroa Jumalan suvereenisuuden (mitä Jumala sallii) ja Jumalan tarkoitusten välillä (mitä Jumala haluaa). On iso ero sillä, mitä joku aiheuttaa ja sallii ja sillä, mitä hän ajattelee ja aikoo, salliessaan tiettyjen asioiden tapahtuvan. Jumala voi olla sydämetön ja kylmä salliessaan kärsimyksiä lapsilleen vain silloin, jos Hänen tarkoituksena ja päämääränsä ovat pahoja mutta Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä voimme lukea, että Jumala on rakkaus (4:8). Hän on hyvyydessään ja rakkaudessaan täydellinen! Vaikka Jumala ilmaisikin rakastavan ja armollisen luonteensa meille Jeesuksessa, niin Hän ei ole silti kykenemätön tuomioihin tai sallimaan kärsimystä. Jumala voi käyttää kaikenlaisia asioita omien hyvien ja viisaiden tarkoitusperiensä ja päämääriensä toteuttamiseen niin meidän elämässämme yksilöinä, kuin koko maailmassa. Jumala ei halua luomilleen ihmisille vain hyvää, Hän haluaa meille parasta, aina. Kaikki Hänen toimintansa tähtää elämässämme aina tähän päämäärään. Silloinkin, kun me emme sitä ymmärrä.
Silloin, kun päämäärämme on elää Jumalan tahdossa, Hän voi käyttää ihmeellisesti kaikenlaisia asioita elämässämme siunatakseen meitä ja muuttaakseen meitä poikansa kuvan kaltaisuuteen, kyyneliä ja kärsimyksiäkin. Jumalan tahto elämässämme ei ole vain hyvän kokeminen, vaan se että muuttuisimme ja valitsisimme sen, mikä on hyvää. Luojana hän voi käyttää kärsimyksiä elämässämme toteuttaakseen hyviä päämääriään silti vahingoittamatta omaan hyvyyttään. On kuitenkin tärkeä muistaa, että vaikka Jumala rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on valtava – tästä on osoituksena Hänen poikansa sovituskuolema kaikkien ihmisten puolesta ristillä – niin Hän kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa eikä peukaloi sitä. Jumala ei pakota ketään ottamaan pelastusta vastaan ja muuttumaan. Ihminen voi myös itse vetää kärsimystä omaan ja toisten elämään huonojen ja väärien valintojen kautta.
Mistä kärsimys sai alkunsa?
Monet kristityt ovat sitä mieltä, että saatana on kaiken maailmassa vaikuttavan kärsimyksen syy ja aiheuttaja. Tätä näkemystä perustellaan esimerkiksi näillä Jeesuksen sanoilla: “Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10:10
Jumalan kädet eivät ole sidotut maailmassa. Hän ei ole myöskään välinpitämätön erotuomari, joka seuraa kädet taskuissa kentän reunalla, kuin kilpailun sääntöjä rikotaan. Saatana ei ole luotuna olentona tasavertainen Jumalan kanssa. Se ei voi toimia koskaan maailmassa Jumalan sallimatta. Se voi toimia vain niissä rajoissa, jotka Jumala on sille asettanut.
Raamattu kertoo hyvin selkeästi siitä, mistä koko ihmiskunnan kärsimys on saanut alkunsa. Kaikki liittyy syntiinlankeemukseen. Sekä Vanhasta ja Uudesta testamentista voimme lukea, että ihmiskunta nousi omasta vapaasta tahdostaan kapinaan Jumalaa vastaan. Vaikka saatana houkuttelikin ihmistä kapinaan, niin valinta hylätä Jumalan hyvä tahto ja suunnitelma oli kuitenkin täysin ihmisen oma. Paholainen voi valehdella ja houkutella mutta ihminen tekee aina päätöksen ja valinnan. Tämän Jumalaan kohdistuneen kapinan seuraus oli Hänen oikeudenmukainen tuomionsa ihmiskuntaa kohtaan. Kun Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessään “Synnin palkka on kuolema”, hän viittaa juuri tähän tapahtumaan. Jos Jumala olisi jättänyt ihmiskunnan kapinan rankaisematta, Hän olisi toiminut omia periaatteitaan vastaan. Hänen hyvyytensa ja pyhyytensä vaati syntiin reagoimista.
Ihmiskunnan kapina ja Jumalan oikeudenmukainen tuomio siihen on siis kaiken kärsimyksen syy maan päällä. Koko maailma joutui synnin kirouksen alaiseksi. Hyvä Jumala ei olisi halunnut lastensa kärsivän mutta pyhyydessään ja oikeudenmukaisuudessaan Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin reagoida syntiin. Voimme siis nähdä, ettei saatana ole pahuudestaan huolimatta maailmassa vaikuttavan kärsimyksen alku, vaan ihminen itse. Vedimme itse synnin kirouksen yllemme. Jumala ei sitä halunnut mutta pyhyydessään hänen oli tuomittava ihmiskunnan kapina ja rikkomus. Armollisuus ja pyhyys eivät ole Jumalan olemuksessa ristiriitaisia ominaisuuksia, vaan molemmat ovat osa Hänen suurta rakkauttaan ja oikeudenmukaisuuttaan.
Tuliko Jeesus vapauttamaan meidät kärsimyksestä?
Mielenkiintoista on se, että vasta noin 4000 vuotta ihmiskunnan lankeemuksen jälkeen Jumala tuli itse pojassaan Jeesuksessa sovittamaan ihmiskunnan itsensä kanssa. Välillä kuulee opetettavan, että Jeesus tuli palauttamaan ihmiskunnalle sen auktoriteetin, mikä sillä oli ennen syntiinlankeemusta paratiisissa, ja uskoville on nyt delegoitu tehtäväksi poistaa sairaus, köyhyys ja kärsimys tästä maailmasta. Tämä vaikuttava opetus on kuitenkin täysin epäraamatullinen. Jeesus tuli kuolemaan ihmiskunnan syntien puolesta, jotta kapinan aikaansaama tuomio poistettaisiin yltämme ja saisimme uuden yhteyden ja aseman Jumalan edessä. Kun Jeesus sanoi tulleensa tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden Hän puhui profeetallisesti ennen kaikkea omasta kuolemastaan ristillä ja sen seurauksista. Meillä on Jeesuksen sovitustyön kautta hankittu ikuinen elämä taivaassa Jumalan luona ilman kipua, tuskaa ja kärsimystä. Jeesus oli vastaus meidän vapauteemme synnin tuomiosta.
Mutta jos kerran kaikki kärsimys maailmassa juontaa juurensa ihmiskunnan syntiinlankeemukseen ja Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon, niin emmekö uskovina voi olla jo nyt vapaita kaikesta synnin kirouksesta, kun olemme kerran Jeesuksen sovituskuoleman kautta täydellisesti armahdettuja Jumalan edessä ja asemamme on muuttunut orjasta lapseksi?
”Monen ahdistuksen kautta meidän meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan”, sanoivat alkuseurakunnan apostolit. Apt. 14:22
Tottakai Jumala olisi voinut järjestää meille suuret voitonjuhlat jo nyt täällä maan päällä. Hän on kuitenkin päättänyt juhlia poikansa voittoa kaikesta synnistä, kuolemasta ja kärsimyksestä seurakuntansa kanssa ikuisesti vasta myöhemmin. Me kohtaamme Jeesuksen sovitustyön kaikki seuraukset täydellisesti, kun kerran nousemme uskon kautta ylös taivaaseen. Saatanaa ei ole myöskään vielä lopullisesti kukistettu vaikka se on jo riisuttu aseista Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta mutta voimme Ilmestyskirjasta lukea sen varman lopun lähestyvän joka minuutti.
Jo nyt mutta ei vielä
”NYT näemme kuin kuvastimesta himmeän heijastuksen tavoin, mutta SILLOIN kasvoista kasvoihin. NYT tunnen vajavaisesti mutta SILLOIN täydellisesti, niin kuin minut itsenikin tunnetaan täydellisesti”, kirjoitti apostoli Paavali. 1 Kor. 13:12
Jeesuksen sovitustyö ristillä on siis perusta ja lähtökohta kaikille niille siunauksille, jotka kuuluvat uskovalle mutta kaikki nämä sovitustyön seuraukset eivät ole meidän omistettavina täydellisenä vielä tässä ajassa. Ristintyön kautta olemme saaneet sisimpäämme asumaan Pyhän Hengen, jonka voimasta sairaita paranee ja ihmeet ja merkit seuraavat Jumalan Sanan julistusta jo nyt. Kuitenkin vasta Jeesuksen takaisintulo, seurakunnan ylösotto ja saatanan lopullinen kukistaminen vapauttaa meidät täydellisesti kaikesta henkisestä, hengellisestä ja fyysisestä vajavaisuudesta sekä kärsimyksestä.
Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room. 8:18
Tämän jo nyt mutta ei vielä -teologian ovat allekirjoittaneet Raamatun sanan mukaisena jo satojen vuosien ajan niin katoliset, luterilaiset, ortodoksit kuin protestanttisetkin seurakunnat. Tässä rajallisessa ajassa kärsimys muistuttaa meitä siitä, että kerran kaikki tulee olemaan toisin, ikuisesti. Tulee vielä aika, jolloin kaikki kyyneleet pyyhitään pois silmistämme ja tunnemme Jumalan täydellisesti. Taivaskaipuuta tarvitaan, koska tässä vajavaisessa ajassa emme ole vielä kotona.
Maranata! Herramme, tule! 1 Kor. 16:22
