Mikä on suurta Jumalan silmissä?

Pienistä teoista tulee suuria Jumalan silmissä, kun ne syntyvät rakkaudesta Kristukseen

Jeesus opetti seuraajilleen, että todellinen suuruus Jumalan silmissä on suurena olemisesta luopumista. Se on oman itsensä sijaan toisiin ihmisiin keskittymistä. Tästä Jeesus oli itse täydellinen esimerkki, kun tuli ihmiseksi meitä palvelemaan ja kuoli ristillä vapaaehtoisesti syntiemme puolesta. Hänen palvelijoinaan myös meidän on oltava valmiita siirtymään etummaisilta paikoilta viimeisille – jonon etupäästä sen hännälle – ei kenenkään pakottamana, vaan omasta vapaasta tahdostamme, jonka motiivina on rakkaus Häneen, joka antoi kaiken puolestamme.

He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Mistä te keskustelitte matkalla?” He olivat vaiti, sillä he olivat matkalla väitelleet keskenään siitä, kuka oli suurin. Hän istuutui, kutsui luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen tulee olla kaikkein viimeisin ja kaikkien palvelija.” Sitten hän otti lapsen ja asetti hänet heidän keskelleen. Nostettuaan hänet syliinsä hän sanoi heille: ”Joka ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa luokseen minut, ei ota luokseen minua vaan hänet, joka on minut lähettänyt.” Joka antaa teille maljallisen vettä juotavaksi siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia – totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” (Markus 9:33-37, 41)

Jeesus oli mitä ilmeisimmin kulkenut yksin opetuslastensa edellä ehkä valmistautuen lähestyvään kuolemaansa Jerusalemissa. Tilanteesta teki erityisen ristiriitaisen se, että samaan aikaan, kun Jeesus valmistautui antamaan epäitsekkäästi kaiken ihmiskunnan edestä, hänen seuraajansa keskittyivät itsekkäästi omaan asemaansa. Juutalaisina he uskoivat Jeesuksen ottavan pian kuningas-messiaana polittisen vallan maailmassa, ja hänen valittuinaan he pääsisivät nauttimaan tämän vallan tuomasta asemasta muiden yläpuolella. Vielä viimeisellä ateriallakin he kiistelivät samasta aiheesta (Luukas 22:24). Tämä näyttääkin olleen suosittu puheenaihe opetuslasten keskuudessa.

Syntiin langenneessa maailmassa elävissä ihmisissä on aina sisäinen tarve olla jotakin muiden silmissä. Kristitytkään eivät ole sille immuuneja. Muinaisessa Kiinassa oli muodikasta, että varakkaat miehet kasvattivat sormenkyntensä niin pitkiksi, etteivät tavalliset arjen askareet enää luonnistuneet heiltä. Tämän mahtailun tarkoituksena oli osoittaa muille, että heidän lukuisat palvelijansa hoitivat kaiken heidän puolestaan. Tämä oli ehkä suuruutta ihmisten silmissä mutta Jumalan silmissä se oli pienuutta. Jeesus antoi elämällään esimerkin siitä, että todellinen suuruus tulee esiin siinä, kuinka monia me palvelemme, ei siinä kuinka moni meitä palvelee.

Kutsutut sydämellisyyteen

Markus kertoo evankeliumissaan Jeesuksen nostaneen lapsen syliinsä. Kyseistä toimintaa kuvaava sana Uudessa testamentissa (enagkalizomai) tarkoittaa myös käsivarsille ottamista ja syleilemistä. Jeesuksen tapa kohdata suurella rakkaudella ja lämmöllä pientä lasta oli esimerkkinä opetuslapsille sekä meille siitä, millä tavoin hänen seuraajiensa tulee suhtautua kaikkiin ihmisiin, ja millä tavoin meidän tulee käsitellä heitä. Yleensä aikuiset suhtautuvat lapsiin paljon sydämellisimmin, kuin toisiin aikuisiin. Meidän tulee kristittyinä kuitenkin osoittaa sydämellistä huomaavaisuutta ja rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan, ja aivan erityisesti niitä kaikkein vaikeimpia tapauksia kohtaan. Markuksen käyttämä palvelija sana (diakonos) ei tarkoita orjaa, vaan ihmistä, joka haluaa vapaasta tahdostaan palvella ja tehdä hyvää toisille.

Jakeessa 41 Jeesus antaa esimerkin toimenpiteistä, jotka ovat suuria Jumalan silmissä ja tulevat saamaan palkkansa taivaassa. Kyseisenä aikana vähäisin ystävänpalvelus oli antaa janoiselle vettä juotavaksi. Jumala palkitsee kerran kaikki ne pienet hyvät teot, jotka eivät ole inhimillisesti katsottuna suuria ja arvokkaita, joista muut ihmiset eivät tiedä mitään, ja jotka me helposti itsekin unohdamme. Jumala ei kuitenkaan koskaan unohda tekoja, joiden motiivina on rakkaus Häneen ja lähimmäisiin. Kristittyinä meidän motiivimme hyvän tekemisessä ei tule olla ihmisten arvostus ja positiivinen palaute, vaan rakkaus Häneen, joka on antanut kaikkensa puolestamme. Pienistä teoista tulee suuria Jumalan silmissä, kun ne syntyvät rakkaudesta Kristukseen.

Kun tärkein puuttuu

Minä tiedän sinun tekosi, vaivannäkösi ja kestävyytesi. Tiedän myös, ettet voi sietää pahoja ihmisiä, ja että olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Sinulla on kestävyyttä, ja paljon olet kärsinyt minun nimeni tähden etkä ole väsynyt. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hylännyt ensirakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja. Mutta jos et tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lampunjalkasi paikaltaan. (Ilm. 2:1-5)

Johanneksen Ilmestyksessä Efesoksessa sijainnut seurakunta sai kiitosta ylösnousseelta Vapahtajalta siitä, ettei ollut hyväksynyt keskuuteensa valheapostoleja. Sillä näyttää olleen terve oppi. Seurakunta vaikuttaa myös olleen aktiivinen ja kestävä toiminnassaan, mistä se sai myös Jeesukselta kiitosta. Efesoksen seurakunnalta puuttui kuitenkin jotakin tärkeää, mikä nousi arvoasteikossa ohi terveen teologian, kestävyyden ja aktiivisen toiminnan. Ensirakkaus tarkoittaa palavaa rakkautta Kristukseen sekä lähimmäisiin, ja ensimimmäisillä teoilla tarkoitetaan tämän rakkauden aikaansaamia ja motivoimia tekoja.

Jumala ei katso asioita niin kuin me ihmiset usein katsomme. Voimallisilla armolahjoilla, tai parhaimmalla teologialla ei ole mitään arvoa Jumalan silmissä, jos rakkaus puuttuu. Ihmiset tulevat aina sinne, missä he kokevat rakkauden ja armon ilmapiirin sekä kulttuurin. Siksi näiden tuleekin olla aina se ulommaisin kehä seurakunnassa. Tämän kehän sisäpuolella on tilaa aina myös terveelle opille ja toiminnalle. Mutta jos oppi ja erilaiset aktiviteetit survotaan väkisin uloimmaksi kehäksi, niin ihmiset vetäytyvät.

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Kirje Kolossalaisille 3:14

Jumala on meitä avarampi ja armollisempi

Markus kertoo evankeliumissaan, miten Jeesuksen opetuslapset koittivat pysäyttää erään tuntemattoman miehen, koska tämä ei kuulunut heihin mutta ajoi silti riivaajia ulos ihmisistä Jeesuksen nimessä. Kun opetuslapset kertoivat ongelmasta herralleen, he saivat melko odottamattoman vastauksen tältä:

Älkää estäkö häntä. Ei kukaan, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti sen jälkeen puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. (Markus 9:39-40)

Vähän aikaisemmin nämä Jeesuksen sisäpiiriläiset olivat epäonnistuneet riivaajan ulosajamisessa pojasta. He näkivät sisäpiirinsä ulkopuolella olevan kaverin menestyvän heitä paremmin kyseisessä toiminnassa ja kokivat tämän tuntemattoman ”freelancerin” uhaksi kaikelle sille, mitä edustivat. Jeesus kuitenkin tarkasteli asiaa paljon opetuslapsiaan avarammin ja armollisemmin.

Tämä on hyvä läksy myös meille tämän päivän Jeesuksen seuraajille. Meidän ei tarvitse olla kaikista asioista ja painotuksista samaa mieltä toisten kristittyjen ja kristillisten uskon suuntien kanssa mutta meidän tulee aina siunata toisia Jeesukseen uskovia. Jokainen kristitty joutuu kerran vastaamaan toiminnastaan Hänen edessä, joka tutkii sydämet. Meidän tehtävämme ei ole tuomita ja arvostella toisiamme, vaan siunata. Meitä ei tunnisteta Jeesuksen seuraajiksi täydellisestä teologiasta ja toiminnasta, vaan keskinäisestä rakkaudesta. Keskinäinen rakkaus luo Pyhäle Hengelle tilan toimia!

Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus. Johanneksen evakeliumi 13:35

Hyvät teot palkitaan

Monesti me kristittyinä unohdamme sen tosiasian, että vaikkemme pelastukaan hyvien tekojen kautta, vaan yksin uskosta Jeesuksekseen, niin kaikilla hyvillä teoillamme on merkitystä ikuisuudessa silloin, kun niiden motiivina on ollut rakkaus Kristukseen. Jeesus itse sanoi näin:

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Matteus 5:12

Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin tämän tekojen mukaan. Matteus 16:27

Myös apostoli Paavaki kirjoitti seuraavasti:

…sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, hyvää tai pahaa. 2 Kor. 5:10

Paavalin käyttämän pahaa-sanan (phaulos) yksi merkitys on myös arvotonta.

Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle (Jeesus Kristus), rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi. 1 Kor. 3:12-15

On tärkeä ymmärtää, ettei näissä Raamatun teksteissä viitata suuren valkoisen valtaistuimen tuomioon (Ilmestyskirjan luku 20), missä ne jotka eivät ottaneet Jeesusta vastaan maan päällä tuomitaan ikuiseen eroon Luojasta, vaan kyse on hyvän Jumalan oikeudenmukaisesta rakkauden tekojen palkitsemisesta. Meidän tekomme ja ennen kaikkea tekojemme motiivit paljastetaan kerran Jumalan edessä. Apostoli Paavali ymmärsi tämän ja se motivoi häntä ponnistelemaan eteenpäin vaikeuksien keskellä. Kristittyinä meidän on täysin mahdollista päästä taivaaseen ja elää itsekäs elämä maan päällä. On myös mahdollista tehdä oikeita asioita väärällä sydämen asenteella. Kerran kaikki sellaiset teot haihtuvat oikeudenmukaisen Jumalan edessä kuin tuhka tuuleen ja jäävät palkitsematta, joiden kantavana voimana ei ole ollut rakkaus Häneen ja lähimmäisiin, vaikka ne olisivatkin olleet suuria tekoja ihmisten silmissä.

Ensimmäisessa Korinttilaiskirjeessä Paavalin mainitsemia arvometalleja ja kiviä käytettiin muinaisten temppelien koristamiseen. Tavallisten talojen rungot rakennettiin puusta. Heinä tai kuivattu ruoho sekoitettiin mutaan ja se käytettiin seiniin. Katto peitettiin oljilla tai ruo`olla. Paavali ei keskity uskovan rakennustyön yksityiskohtiin, vaan kiinnittää huomion nimenomaan käytettyihin rakenusaineisiin, rakkauden motivoimiin tekoihin. Vain ne kestävät Jumalan edessä.

Tuli kuvaa Raamatussa yleensä aina jotakin puhdistavaa tai kuluttavaa. Kerran Jumalan puhdistava tuli polttaa pois kaiken sen, minkä motiivina ei ollut rakkaus Kristukseen. Maanpäällisen vaelluksemmme lopullinen saldo on se, mitä jää tuolloin jäljelle. Tuli ei polta työntekijää, vaan ainoastaan tämän työn tulokset. Jumala palkitsee omansa armon pohjalta, koska hän itse vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta palvelijoissaan tahdon ja voiman hyvän tekemiseen. Jokainen Jeesukseen uskova rakentaa myös aina samalle perustukselle, joka on Jeesus Kristus. Siksi pelastus pysyy niilläkin, joiden teot haihtuvat arvottomina taivaan tuuliin.

Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. 1 Kor. 4:5

Loppusovellus

Moni asia, mikä näyttää tässä ajassa ihmisten silmissä suurelta ja mahtavalta, ei välttämättä olekaan suurta Jumalan silmissä, eikä saakaan kiitosta ja palkkaa Häneltä. Moni sellainen asia, mikä jää ihmisiltä huomaamatta tässä ajassa, tai tuntuu ja näyttää vähäpätöiseltä, tulee taas saamaan kiitoksen ja palkan Jumalalta.

Meidän ei tule nostaa toisia uskovia estradeille yli muiden eikä vähätellä toisia. Vain Jumala tietää ja näkee jokaisen palvelijansa sisimmät vaikuttimet ja motiivit heidän virheistään ja vajavuudestaan huolimatta. Raamatussa sanotaan Daavidista, että Jumala oli löytänyt hänessä mielensä mukaisen miehen, vaikka voimme lukea hänen olleen kaikkea muuta kuin täydellisen (Samuelin kirja 16:1). Jeesuksen seuraajina meidän tehtävämme ei ole tarkastella ja voivotella toisten kristittyjen vaellusta, vaan keskittyä omaan vaellukseemme Hänen edessään, joka tutkii sydämet ja rakastaen tukea sekä ohjata niitä, jotka horjuvat.

Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Kirje Galatalaisille 6:4-5

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. 1 Korinttilaiskirje 10:12

 

Kun kerran ihmiset kokoontuvat sinun muistojuhlaasi, niin mistä asioista haluaisit heidän muistavan sinut? Rakkaudesta Jeesukseen ja sen vaikuttamista teoista lähimmäisiä kohtaan, vaiko jostain muusta?