Sisäisen elämän syvyys paljastuu vaikeuksissa
Malick Terrence, A Hidden Life. 2019. 174 minuuttia.
Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Terrence Malick jakaa mielipiteitä. Toiset rakastavat hänen pitkiä, hidastempoisista ja visuaalisesti näyttäviä elokuviaan, kun taas toiset pitävät niitä tylsinä. Vuonna 2019 julkaistu lähes kolmetuntinen A Hidden life-spektaakkeli on mielestäni Malickin parhaita töitä. Elokuva kertoo vavisuttavan tositarinan vuosina 1907-1943 eläneestä itävaltalaisesta Franz Jägerstätterista, joka toisen maailmansodan aikana kieltäytyi vannomasta uskollisuuden valaa Adolf Hitlerilleja taistelemaan tämän joukoissa. Suoraselkäisen toimintansa johdosta hän joutui vankilaan, ja myöhemmin teloitettavaksi.
Franz Jägerstätterin tarina pysyi lähes tuntemattomana vuoteen 1964 saakka, jolloin Gordon Zahn julkaisi hänen elämänkertansa kirjana. Vuonna 2007 Paavi Benedeictus XVI julisti Jägertätterin martyyriksi. Terrence Malickin elokuva on saanut inspiraationsa miehen vankilassa kirjoittamista kirjeistä ja muistiinpanoista, jotka julkaistiin myöhemmin kirjana.
Harvakseltaan elokuvia tekevä ohjaaja on käsitellyt aikasemminki töissään hengellisiä teemoja mutta enemmänkin etsijänä ja kysyjänä. Malickin uutta elokuvaa voi kuitenkin pitää vahvasti kristillistä maailmankatsomusta puolustavana teoksena, joka ei saarnaa sanoin, vaan puhuttelee ennen kaikkea lujasta vakaumuksesta nousevalla rohkeudella sekä käytännön teoilla.
Terrence Malick on tyylilleen uskollinen A Hidden Lifessa siinä, että puhuvien päiden sijaan äänessä ovat suurimmaksi osaksi päähenkilöiden ajatusmaailmat. Välillä syyttömästi kärsivä mies esittää Jobin tavoin ahdistuksissaan isoja kysymyksiä, välillä hän iloitsee pienistä valon pilkahduksista pahuuden keskellä. Toisinaan hän puhuu Luojalle, kuin parhaalle ystävälleen. En ole tutustunut Franz Jägerstätterin vankilakirjeisiin mutta vaikuttaa siltä, että ohjaaja on poiminut näistä vangitun miehen aitoja ajatuksia elokuvaansa.
Malick on kuvannut hienolla tavalla Jägertstätterin monilta piilossa olevan sisäisen elämän kauneuden, joka syntyy suhteesta Jumalaan. Ohjaajana hän on mestari koskettamaan katsojaa kuvan ja musiikin lähes saumattoman yhteistyön kautta. Elokuvakamera syleilee taitavasti niin pienen kylän upeita vuorimaisemia, kuin kärsivien vankien kasvoja.
Elokuvan pääosan esittäjät saksalainen August Diehl ja itävaltalainen Valerie Pachner tekevät koskettavat roolit nuorena avioparina, jotka erotetaan toisistaan miehen vakaumuksen tähden. Pienessä kylässä julkisesti fuhreriä ja natsi-aatteita vastustava mies leimataan nopeasti maanpetturiksi, ja tämän saa myös hänen yksihuoltajaksi jäänyt vaimonsa kokea karulla tavalla. Aviopuolisoiden välinen side kestää kuitenkin vahvana loppuun saakka, ja elokuva on myös toimiva rakkaustarina.
Niille katsojille, joille Terrence Malickin elokuvien tyyli ei ole entuudesta tuttu, saattaa tulla kiusaus jättää hitaasti käynnistyvä elokuva kesken ensimmäisen puolen tunnin aikana. Tätä virhettä ei kuitenkaan kannata tehdä, koska hitaasti lämpenevä teos kasvaa jatkuvasti suuremmaksi ja syvällisemmäksi.
A Hidden Life on hyvä muistutus siitä, että seuraavat Jeesuksen sanat voivat tulla tietyissä maailmantilanteessa konkreettiseksi kenen tahansa kristityn kohdalla.
”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” Evankeliumi Luukkaan mukaan 14:26 FB92
Elokuva-arvio on julkaistu aikaisemmin Ristin Voitto -lehdessä.
