Jumalan taisteluvarustus Vanhassa testamentissa Osa 6. Kypärä
”Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo”. Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 5:8 FB92
”Ottakaa myös pelastuksen kypärä…” Kirje efesolaisille 6:17 FB92
”Totuus on kaikonnut kauas. Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi. Kaiken tämän Herra näki, ja se oli hänen silmissään paha: maassa ei vallinnut oikeus. Hän näki, ettei siellä ollut ketään, joka olisi puuttunut asiaan, ja hän ihmetteli sitä. Niin hän päätti ryhtyä siihen itse, omin käsin, ja oikeus oli hänen tukenaan. Vanhurskauden hän puki haarniskaksi ylleen, pelastuksen kypärän hän pani päähänsä, hän pukeutui koston vaatteisiin, kuin viittaan hän verhoutui kiivauteensa”. Jesaja 59:15-17 FB92
Profeetta Jesaja kuvaa tässä, miten syntinen kansa oli kykenemätön auttamaan itseään. Koska ei ollut ketään, joka kykenisi auttamaan heidät pois tästä alennustilasta, niin Jumala päätti puuttua itse asiaan. Ei yksikään kansakunta, eikä yksikään ihminen voi auttaa eikä pelastaa itseään synnin vallasta. Siksi Jumala itse pukeutui vanhurskauden (oikeudenmukaisuus, pyhyys) haarniskaan sekä pelastuksen kypärään rientäen auttamaan synnin vallassa olevaa kansaansa.
Raamatun profetiat ovat yleensä monikerroksisia. Jesaja puhuu tässä siis samaan aikaan asiasta, joka toteutui osittain Israelin historiassa sen aikaisten suurvaltojen kukistuttua mutta sanoma viittasi myös tulevan Messiaan tuomaan pelastukseen kansalleen sekä kaikille ihmisille synnin vallasta. Jesaja kuvaa, kuinka uskollisen sotilaan tavoin Jumala itse ryntäsi kiivaasti taistelemaan kansansa vapauden puolesta vihollista vastaan varusteinaan vanhurskaus ja pelastus.
Nyt meidän on helppo ymmärtää, mihin apostoli Paavali viittasi, kun hän kirjoitti Efeson uskoville pelastuksen kypärästä. Pelastus on jo toteutunut tosiasia, jonka vuoksi jokainen uskova voi riemuita rohkeana ja nostaa painuneen päänsä. Jeesuksen ristillä aikaan saaman pelastuksen kautta meidät on siirretty pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan.
Se, että Jesajan tekstissä vanhurskauden haarniska ja pelastuksen kypärä liitetään yhteen, vapauttaa meidät kristittyinä kaikesta paineesta voittaa sielumme vihollista ja syntiä vastaan käymämme taistelu omassa voimassamme. Meidän vanhurskautemme – se, että kelpaamme Jumalalle – on täydellisesti sidottu yhteyteemme Kristuksen kanssa. Saatana haluaa meidän suhtautuvan epäilevästi Luojaamme ja pelastukseemme. ”Onko Jumala todella sanonut?”, se totesi Aadamille ja Eevalle jo Raamatun alkulehdillä.
Profeetta Jesaja ja apostoli Paavali kuvaavat molemmat samaa asiaa mainitessaan pelastuksen kypärän Jumalan taisteluvarustuksen yhtenä osana; pelastuksemme kuuluu yksin meidän Herrallemme! Me emme voi hankkia itsellemme pelastusta mutta meidän Jumalamme voi! Pelastus synnin vallasta on Jumalan lahja, ja tämän lahjakypärän suojassa, voimme seisoa selkä suorassa kovimmankin taistelun keskellä. Meidän ei tarvitse epäillä Jumalan pelastustyön riittävyyttä.
Kiitos Jumalalle siitä, että Hän riensi syntiä vastaan taisteluun lähettämällä meille oman Poikansa, jonka ristillä vuodattama veri toi pelastuksen synnin vallasta ja kuolemasta. Vaikka hengellinen sota, johon joudumme osallistumaan tässä maailmassa, onkin välillä kovaa ja raskasta, niin meillä ei ole kristittyinä mitään hätää. Rakastava sotapäällikkömme taistelee rinnallamme Pyhän Henkensä kautta, ja antaa uskollisille sotilailleen apua aina siihen saakka, kunnes palaa tekemään kaiken uudeksi aikojen lopulla.
