Jumalan taisteluvarustus Vanhassa testamentissa osa 3. Rintapanssari
”…pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan” Kirje efesolaisille 6:14 FB92
”Näin oli totuus kadonnut, ja joka luopui pahasta, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja hänen silmissään oli paha se, ettei ollut oikeutta. Hän näki, ettei ollut ketään, hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä. Hän puki ylleen vanhurskauden kuin haarniskan… Jesaja 59:15-17 FINRK
Vanhassa testamentissa vanhurskaus-sanalla tarkoitetaan ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta ja oikeamielisyyttä. Termi kuuluu alun perin liittoa sekä liiton solmimista käsittelevään kielenkäyttöön, ja taustalla on ajatus kahden henkilön välisestä liitosta, jossa vanhurskaaksi sanotaan sitä, joka pitää kiinni solmimansa liiton velvoituksista. Raamatussa on selvää, että Jumala on liitossaan kansaansa kohtaan aina vanhurskas, eli oikeamielinen. Liittosuhde syntyi armollisen Jumalan aloiteesta, kun hän valitsi syntisen kansan. Jumalan vanhurskaus on sitä, että hän kansansa kuninkaana ja hallitsijana osoittaa rajattoman uskollisuutensa liittoa koskeville lupauksilleen ja täyttää liiton velvoitteet sopimusten mukaisesti. Vanhurskaus, eli oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus, kuuluu Jumalan pyhää olemukseen. Hän ei voi olla mitään muuta.
Jesajan kirjan kuvauksessa nimenomaan oikeamieliyyden ja oikeudenmukaisuuden puute kansan keskellä sytyttivät Jumalan vihan. Koska hän ei löytänyt kansastaan niitä, jotka olisivat toimineen ja rukoilleet oikeuden puolesta, hän valmisti itse oman pelastuksensa niille, jotka huusivat häntä avukseen. Tämä Jesajan profetia toteutui jo osittain Israelin historiassa Assyrian ja Babylonian kukistuttua, mutta viittasi samalla myös Kristuksen tuomaan pelastukseen synnistä. Jumalan kansa tarvitsi soturia, joka vapauttaisi heidät pahan otteesta. Kapinalliset ansaitsisivat kuoleman ja tuhon mutta suuressa hyvyydessään Jumala ryhtyi pelastustehtävään. Hän puki ylleen vanhurskauden, eli oikeudenmukaisuuden ja oikeamielisyyden rintapanssarin, ja ryhtyi sotaan vihollista vastaan. Meidän luottamuksemme ei tule olla omassa voimassamme, vaan soturikuninkaassamme Jeesuksessa.
UT:ssa vanhurskaus-käsite liittyykin ennen kaikkea Jumalan pelastustekoon Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen vanhurskautensa lahjoittaa ja luo vanhurskautta meissä. Jeesuksen sovitustyön perusteella Jumala voi vanhurskauttaa syntisen ihmisen, eli julistaa vapaaksi syyllisyydestä, ja antaa synnit anteeksi.
Jesaja kuvasi Jumalan oikeudenmukaista lupausta liittoonsa vedoten hoitaa kansansa fyysiset viholliset mutta hän puhui profeetaallisesti myös tulevasta soturista, joka kukistaisi vielä suuremman vihollisen, sielujemme vihollisen joukkoineen.
Paavalilla oli varmasti mielesään efesolaiskirjeessä juuri Jesajan kuvaama oikeudenmukainen ja oikeamielinen soturikuningas, kun hän kirjoitti vanhurskauden haarniskasta. Oman kuolemansa ja ylösnousemuksena kautta Jeesus voitti saatanan joukot. Risti oli jumallallisen rakkauden ilmentymä, joka vapautti meidät pimeyden vallasta ja häpäisi pahan joukot.
Jumalan oma oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys on meidän voitokas rintapanssarimme taistelussa saatanaa vastaan. Hän ei voi toimia sanansa vastaisesti. Hän pitää kiinni omista lupauksistaan Raamatussa ja omasta kunniastaan. Jeesuksen seuraajina meidät on julistettu syyttömiksi Jumalan edessä. Tämä on vanhurskaus-sanan yksi merkitys UT:ssa. Paholainen ei voi enää syyttää meitä Jumalan edessä, koska Kristuksen veri on puhdistanut ja pyhittänyt meidät. Tämä asia on Johanneksen Ilmestyksessä vahvasti esillä kohdassa, jonka jo luimme aikaisemmin. Jeesuksen sovitustyön kautta saatana on heitetty alas ja siltä on otettu pois valta syyttää Jumalan edessä hänen kansaansa. Pahan valheiden sijasta saamme uskoa ja luottaa lapsen lailla taivaallisen Isämme voimaan ja rakkauteen.
Lähteet: Sacred Weapons for Spiritual War, Old testament Allusions and Armor of God, Iso Raamatun tietosanakirja, Sana Elämään – kommentaariraamattu.
