Kauniiden & rohkeiden kerho?
Eräässä suosikkiraamatunkohdassani on vain kaksi jaetta. Kyseinen kohta on puhutellut minua jo vuosien ajan mutta viime aikoina se on tarttunut tajuntaani takiaisen tavoin tullen yhä elävämmäksi.
“Daavid lähti sieltä ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, he tulivat sinne hänen luokseen. Hänen luokseen kokoontui myös kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hänestä tuli heidän päämiehensä. Näin hänen kanssaan oli noin neljäsataa miestä.” 1 Samuelin kirja 22:1-2 (Raamattu kansalle-käännös)
Israelin suosittu sotasankari Daavid oli pakomatkalla. Hän pakeni henkensä edestä vainoharhaista herraansa kuningas Saulia, jonka päätehtäväksi oli muodostunut menestyneen palvelijansa eliminoiminen. Ennen Adullamin luolaan pakanemista Daavid oli hakenut turvaa filistealaisten maasta kuningas Akisin luota mutta kun pakanakuninkaan palvelijat olivat tunnistaneet hänet heidän sotaurhonsa Goljatin tappajaksi, niin Daavid joutui kauhun valtaan paljastaen samalla omat näyttelijänlahjansa. Hän järjesti filistealaisille hämmentävän performanssiesityksen, mikä koostui riehumisesta, portin oviin piirtelystä sekä partaan kuolaamisesta. Daavidin pelonsekainen draamaesitys – mikä ilmeisesti jatkui päiviä – tuotti tulosta, koska kuningas Akis käski palvelijoitaan lähettämään hullun pois luotaan.
Tämän episodin jälkeen Daavidin piilopaikkana toimi hetken aikaa Adullamin luola. Sana tarkoittaa turvapaikkaa. Useat arkeologit uskovat luolan sijainneen lähellä sitä paikkaa, missä Daavid voitti Goljatin, eli Juudaan vuorilla. Daavidin sukulaiset tulivat hänen luokseen todennäköisesti siksi, että heidänkin henkensä oli vaarassa Saulin harhaisen hallinnon alla. Vaikka profeetta Samuel oli voidellut Daavidin Israelin tulevaksi kuninkaaksi, hän joutui silti piileskelemään rikollisten ja hylkiöitten tavoin vuoristossa. Daavidin ahdinko ei ollut kuitenkaan onneton sattuma, vaan osa Jumalan hyvää suunnitelmaa. Tulevan Jumalan kansan kuninkaan tuli oppia monia asioita nöyryydestä, kivusta, myötätunnosta sekä Luojansa apuun luottamisesta pelottavissa, haastavissa ja epävarmoissa tilanteissa.
Ihmisinä me emme pääse tässä elämässä aina helpolla. Jumalalla on kuitenkin aina hyvät suunnitelmat ja tarkoitukset omiaan kohtaan, kun Hän sallii meidän kohdata erilaisia vaikeuksia ja kärsimyksiä. Ne valmistavat ja muokkaavat meitä eri tavoin, kuten Daavidiakin.
Daavidin sukulaisten lisäksi hänen luokseen Adullamin luolaan alkoi kerääntyä pikkuhiljaa myös paljon muita ihmisiä. Nämä miehet eivät olleet kauniita, rohkeita ja elämässään menestyneitä henkilöitä. Ensimmäiseen Daavidin luo tulleeseen ryhmään kuuluivat ahdingossa olevat miehet. Ahdingossa oleva–sanojen heprerankielinen juurisana Vanhassa testamentissa tarkoittaa ylivoimaisen ulkoiseen paineen alla kärsimistä, joka on yleensä vihollisen aiheuttamaa. Nämä miehet kärsivät siis ahdinkoa erilaisten elämäntilanteidensa takia. Heidän vaikea tilansa saattoi johtua kuningas Saulin huonosta hallinnosta, muista elämän vastoinkäymisistä tai omista huonoista ja vääristä valinnoista.
Toisen Daavidin luo tulleen ryhmän muodostivat taloudellisesti velkaantuneet miehet. Vanhassa testamentissa Mooseksen laki kielsi lainasta koron ottamisen juutalaisilta mutta monet velkojat kuitenkin kiskoivat antamistaan lainoista kohtuuttomia korkoja. He siis hyötyivät härskisti taloudellisten vaikeuksien keskellä painiskelevista ihmisistä. Velkoja saattoi ottaa itselleen maksukyvyttömän lainaajan talon, viinitarhan tai oliivilehdon. Hän saattoi jopa painostaa velkaantunutta myymään itsensä sekä perheensä orjuuteen. Mooseksen lain mukaan miehen oli mahdollista myydä itsensä tai perheensä orjaksi taloudellisen ahdingon keskellä mutta lain mukaan jokainen orja tuli vapauttaa seitsemäntenä vuonna. Seitsemäntenä vuonna myös jokainen velka tuli antaa anteeksi. Tämä oli Jumalan säätämä turvaverkko huono-osaisille. Tätä ohjetta ei kuitenkaan aina noudatettu. Moni Daavidin luokse tullut mies oli siis paossa vuoristossa, koska he olivat ajautuneet elämässään taloudellisiin umpikujiin ja solmuihin.
Kolmas Daavidin luo tullut ryhmä muodostui katkeroituneista miehistä. Tämä Raamatussa käytetty sana tarkoittaa kirjaimellisesti sielun katkeruutta. Katkeruus on sisäinen tunneperäinen reaktio, joka on yleensä seurausta ulkoisesta olosuhteessa, missä henkilöä on kohdeltu väärin. Näitä miehiä elämä oli satuttanut syvästi eri tavoin. He kantoivat vihaa sisällään ja syviä haavoja sielussaan.
Jumala lähetti nämä neljäsataa erittäin vaikeista olosuhteista tulevaa miestä Daavidin luokse, kun hän oli itse takaa-ajettu, puutteen alainen ja halveksittu ja hänestä tuli heidän pidetty johtajansa. Myöhemmin, kun Daavidista tuli kuningas, näistä ahdingossa olevista miehistä tuli hänen uskollisia palvelijoitaan, johtajiaan ja sotilaitaan. Kuninkaana Daavidin ympärillä pyöri paljon väkeä, joka halusi jakaa hänen loistonsa mutta nämä miehet jakoivat Daavidin kanssa tämän tappiot Adullamin luolassa. Daavid olisi voinut koota helposti näistä elämän ruhjomista miehistä kuningas Saulin hallintoa vastustavan väkivaltaisen kapinallisjoukon mutta hän ei tehnyt niin. Yhtä lailla, kun Jumala kutsui Daavidin kansansa kuninkaaksi, Hän kutsui ja lähetti nämä neljäsataa miestä tämän tukijoukoksi.
Daavid kykeni samaistumaan näiden ihmisten pelkoihin, ahdistuksiin ja kipuihin, koska hän oli joutunut kokemaan samoja asioita elämässään ja koki edelleen. Häneltä löytyi myötätuntoa, koska hänelläkään ei ollut helppoa. Hän ei syyttänyt eikä tuominnut heitä. Daavid näki kovan ja ruhjotun ulkokuoren läpi miesten sydämiin. Hän tunnisti heissä sen potentiaalin, mikä oli hautautunut erilaisten taakkojen ja kipujen alle. Uskon vahvasti, että Daavidin lempeä ja ymmärtävä luonne sekä olemus, joista välittyi Jumalan myötätunto ja rakkaus, teki lähtemättömän vaikutuksen hänen luokseen tulleisiin miehiin. Hänen luottamuksensa Jumalan apuun ja hyvyyteen valoi varmasti myös heihin luottamusta, rohkeutta ja toivoa.
Ahdistetut ja katkeroituneet miehet alkoivat pikkuhiljaa muuttua, kun he viettivät aikaa johtajansa seurassa. Jumalan läheisyys muuttaa meidän lisäksemme myös niitä, joiden kanssa olemme tekemissä. Pyhän Hengen ajatukset, tunteet ja teot sekä viisaus, rauha, ilo, voima ja rohkeus voivat tulla esiin kauttamme, koska hän asuu meissä. Daavidin tavoin Jumala haluaa myös sinun ja minun kautta kohdata ja koskettaa syrjäytyneitä ja eri tavoin siipeensä saaneita ihmisiä sekä muuttaa rakkaudellaan ja voimallaan heidän elämänsä suunnan. Jumala rakastaa inhimillisesti katsottuna mahdottomia tapauksia, koska kukaan ihminen ei voi ottaa kunniaa heidän elämänsä muutoksesta. Vain Jumala voi avata umpisolmuja!
Seurakuntaa maan päällä – Kristuksen ruumista – ei ole kutsuttu olemaan kauniiden, rohkeiden ja menestyneiden kerho. Seurakunnan tulisi olla paikka, joka vetää puoleensa erityisesti niitä, jotka ovat epäonnistuneet pahasti elämässään. Paikallissseurakuntien onkin äärimmäisen tärkeä seurata, minkälaista kulttuuria ja ilmapiiriä luovat ja tuottavat. Vetääkö se puoleensa epäonnistujia ja pelkureita, vai ajaako se heidät kauemmaksi? Kokeeko jokainen olevansa tervetullut kipuineen, epäilyksineen ja pettymyksineen?
Seurakunnissa anotaan usein Jumalalta herätystä. Hieman kärjistettynä herätys mielletään helposti ajaksi, missä armolahjat toimivat ja hallelujaa! -huudot kajahtelevat voimallisen ylistysmusiikin tahtiin salissa, joka on pakkautunut täyteen karkeloivia ihmisiä. Pohjimmiltaan todellinen herätys on kuitenkin sitä, mitä tapahtui ensimmäisessä Samuelin kirjassa. Kuten Daavidin luokse saapui erilaisten vaikeuksien ja ahdistusten kanssa kamppailevia ihmisiä, joiden elämä oli totaalinen umpisolmu, niin myös Kristus haluaa yhä tänään kutsua luokseen seurakuntansa kautta syrjäytyneitä, yksinäisiä, masentuneita ja erilaisten addiktioiden kanssa kamppailevia ihmisiä, jotta saisi muutaa heidän elämänsä.
Todellinen herätys ei ole aina helppoa eikä kaunistakaan. Se voi vaatia seurakuntia muuttamaan monia asioita kultuurissaan ja toiminnassaan sekä astumaan ulos mukavuusvyöhykkeeltään – erityisesti sillon, jos niistä on tullut kauniiden, rohkeiden ja menestyvien kokoontumiskerhoja.
