Kiitollisuuden opetteleminen ja sen kokeminen on ollut itselleni vaikeaa. Ehkä melankoliaan taipuvainen luonteeni on osittain vaikuttanut siihen sekä myös tietyt lapsuuden kokemukset ja olosuhteet. Sen sijaan, että olisin iloinnut ja ollut kiitollinen siitä, mitä minulla on, olen helposti keskittynyt siihen, mitä minulta puuttuu. Nyt 45-vuotiaana olen kuitenkin alkanut saada joitakin Jumalan armon välähdyksiä tällä alueella elämässäni. Olen alkanut oivaltaa, mistä kiitollisuus nousee, ja mikä pitää sen elossa elämässäni kristittynä. Olen siis vasta matkalla, enkä kirjoita tätä tekstiä minään kiitollisuus-eksperttinä. Tänään haluankin tutkia kanssasi lyhyesti sitä, mitä Raamattu opettaa Jumalan kiittämisestä. Kirjoitukseni tukena olen käyttänyt Petri Kososen erinomaista Ylistyksen ytimessä-kirjaa. 

Ihmisinä me olemme erilaisia luonteiltamme. Toiset ovat sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, kun taas toiset hiljaisia tarkkailijoita. Jumalan sana kehottaa kuitenkin KAIKKIA Jeesuksen omia kiittämään Luojaa KAIKENLAISTEN tilanteiden keskellä, eikä kukaan meistä saa vapautta tästä kehotuksesta.  

Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. KIITTÄKÄÄ JOKA TILANTEESSA, sillä sitä Jumala TAHTOO teiltä Kristuksessa Jeesuksessa.
1. Tessalonikalaisille 5:16-18 FINRK

Kiittäkää JOKA TILANTEESSA. Miten hieno Raamatusta löytyvä kehotus tämä onkaan! Jotkut englanninkieliset raamatunkäännökset puhuvat tilanteiden sijaan olosuhteista. Apostoli Paavali oli oppinut, ettei kiitollinen asenne Jumalaa kohtaan ollut sidottu olosuhteisiin. Kiitollisuutta voi kokea vaikeidenkin tilanteiden ja olosuhteiden keskellä. Ja koska kiitollisuuden osoittaminen on JUMALAN OMA TAHTO, niin hän on sitoutunut Pyhän Henkensä kautta auttamaan meitä kasvamaan kiitollisuudessa, ja tulemaan ulos tyytymättömyyden viidakosta. Vaikka elämässäsi kenties menee nyt huonosti, niin Jumala on edelleen hyvä Jumala. Vaikka sinusta ei tuntuisi yhtään siltä, että tekisi mieli kiittää tai ylistää, niin Jumala ansaitsee silti kiitokseksi ja ylistyksesi, koska hän on Luojasi, joka tuli epäitsekkäästi pojassaan Jeesuksessa kantamaan sinun syntisi ristillä.

Petri Kosonen kirjoittaa Ylistyksen ytimessä-kirjassaan seuraavasti aiheesta:

”Jos sinut kutsutaan ystävien tai kenties jonkun merkittävän henkilön luokse illalliselle, tuskin kävelisit sisään ovesta suu mutrussa, sanomatta heille mitään, ja menisit suoraan ruokapöytään odottaen, että sinulle tarjoillaan seuraavaksi. Sen sijaan valmistaudumme illalliselle jo omasta kodista lähtiessämme. Jätämme parhaan kykymme mukaan omat huolet ja surut hetkeksi taka- alalle, ja haluamme olla siunaukseksi ystäville, joita menemme tapaamaan. He ovat valmistaneet aterian, ja haluamme kunnioittaa tätä rakkauden elettä. Jeesus on sekä ystävämme että Kuningasten Kuningas ja Herrojen Herra. Hän maailmankaikkeuden merkittävin persoona ja on valmistanut meille aterian toisensa jälkeen ja tekee niin jatkuvasti. Mutta sen, joka haluaa kunnolla päästä nauttimaan niistä ja Hänen läheisyydestään, tulee myös oppia Hänen periaatteensa, joista kiitoksen ilmaiseminen ja kiitollisuuden asenne on yksi.”

Joka uhraa kiitosta, se kunnioittaa minua (Jumalaa). Psalmi 50:23 FB92

Uhrilla tarkoitetaan Raamatussa jotakin sellaista, mitä me annamme lahjana Jumalalle, mistä me luovumme vapaaehtoisesti, minkä antaminen ei riipu tunteista ja olosuhteista, ja minkä antaminen ei ole aina helppoa. Jumalalle suurta iloa ja kunniaa tuo se, että me päätämme kiittää ja ylistää häntä silloinkin, kun meistä ei tunnu hyvältä, eivätkä olosuhteetkaan ole mukavat. Itseasiassa vaikeuksien keskeltä nouseva kiitos ja ylistys on Jumalan palvonnan korkein muoto, koska se paljastaa, mihin meidän sydämemme on kiinnittynyt.

”Tämän maailman tarjonta tyydyttää vain vähän ihmistä, joka tuntee olevansa toisen maan kansalainen ja tietää, ettei tämä maailma ei ole hänen kotinsa.” Clarke