Toisen Aikakirjan luvussa 20 kerrotaan äärimmäisen kiperästä tilanteesta, johon Juudan kuningas Joosafat joutui. Kertomus saa alkunsa siitä, kun mooabilaiset, ammonilaiset ja joukko muita heidän liittolaisiaan lähti sotaretkelle Juudaa vastaan. Kun kuningas kuuli tämän suuren sotajoukon lähestyvän, hänen kerrotaan pelästyneen. Sen sijaan, että Joosafat olisi kutsunut nopeasti koolle hovinsa viisaimmat miehet ja parhaat sotapäälliköt ja alkanut suunnitella heidän kanssaan parasta mahdollista sotastrategiaa, hän teki jotain paljon viisaampaa ja parempaa.

Joosafat pelästyi ja kääntyi etsimään neuvoa Herralta, ja hän kuulutti paaston koko Juudaan. Silloin koko Juuda kokoontui pyytämään apua Herralta, ja kaikista Juudan kaupungeista tultiin huutamaan Herraa avuksi. (3-4)

Julkisessa paastossa oli kyse nöyrtymisestä, syntien tunnustamisesta ja avun pyytämisestä Jumalalta. Kun koko kansa oli koolla kuningas astui heidän eteensä Jumalan temppelin esipihan edessä ja alkoi rukoilla. Hän päätti rukouksensa seuraaviin nöyriin sanoihin:

Meillä ei ole ole voimaa vastustaa tuota suurta joukkoa, joka on tulossa kimppuumme. Me emme tiedä mitä tehdä, ja siksi meidän silmämme katsovat sinuun. (12)

Ensiksi Joosafat tunnusti Jumalalle rehellisesti, ettei hänellä eikä kansallaan ollut tarvittavaa voimaa taistella vihollisen joukkoja vastaan. Toiseksi Joosafat tunnusti Jumalalle, ettei heillä ollut minkäänlaista inhimillistä ratkaisua asiaan. Joosafatin rukous päättyi kuitenkin uskon sanoihin. Hän luotti siihen, että Jumalalla oli tilanteeseen viimeinen sana. Uskon silmin hän ja kansa katsoivat Jumalaan vastausta odottaen.

Ehkä olet tällä hetkellä tilanteessa, mistä ei näytä olevan ulospääsyä. Olet käyttänyt voimasi ja ymmärryksesi loppuun. Et tiedä, mitä sinun tulisi tehdä seuraavaksi. Olet tietyllä tavalla kuitenkin onnekkaassa tilanteessa, koska sinulla on yhä paras vaihtoehto jäljellä. Tämä vaihtoehto on nostaa katse ahdistavista olosuhteista rakastavan Jumalan puoleen ja luottaa Hänen lupauksiinsa Raamatussa. Jumala ei ole hylännyt sinua eikä jättänyt sinua yksin. Hän tulee auttamaan sinut ulos tilanteesta, mihin ei näytä olevan inhimillistä ratkaisua. Hän pystyy tekemään sen, koska Hän on Jumala. Älä luovuta! Odota Häntä Joosafatin tavoin. Vastaus on tulossa!

Uskovan ylistys on saatanan tappio

Kun kuningas oli lopettanut rukouksensa, tapahtui jotakin odottamatonta. Jumalan Pyhä Henki laskeutui ihmisjoukossa seisovan leeviläisten heimoon kuuluvan Jahasielin päälle. Hän profetoi Jumalan taistelevan kansansa puolesta. Heidän tuli vain pysyä paikoillaan, seisoa ja katsoa, kuinka Herra pelastaa heidät vihollisen kynsistä.

Meidän on luotettava siihen, että Jumala pitää lupauksensa ja ilmestyy. Kun joudumme erilaisiin ahdistuksiin elämässä, niin on hyvin vaikeaa jättää taistelun käyminen Jumalalle. Mitä, jos Jumala ei autakaan? Mitä, jos jäänkin lopullisesti tämän tilanteen keskelle? On hyvin helppo lähteä kaivamaan omaa “pakotunnelia” sen sijaan, että jättäisi asian Hänen huolekseen ja odottaisi kärsivällisesti Hänen pitävän lupauksena ja auttavan. Paavali kirjoitti roomalaiskirjeessään seuraavasti:

Rauhan Jumala on pian murskaava saatanan teidän jalkojenne alle. Room. 16:20

Jumalan on se, joka murskaa pahan voimat meidän edessämme. Tämä tulee kerran tapahtumaan lopullisesti mutta jokainen voitto, jonka Jumala voittaa puolestamme pahan voimia vastaan, on esimakua tulevasta täydellisestä saatanan kukistamisesta.

Kuultuaan Jahasielin kautta tulleen rohkaisevan profetaallisen sanan kuningas Joosafat kumartui kasvoilleen maahan palvomaan Jumalaa. Muun kansan kerrotaan heittäytyneen maahan – sana tarkoittaa myös kaatumista – Jumalan eteen osoittamaan Hänelle kunnioitusta. Ensin kansa palvoi Jumalaa koko sydämellään ja kehollaan. Sen jälkeen he ylistivät Häntä laulamalla ääneen hyvin voimakkaasti kiitosta.

Kehatin ja Koorahin jälkeläisiin kuuluvat leeviläiset nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, hyvin voimakkaalla äänellä. (19)

Kansa ylisti Jumalaa, vaikkei vihollinen ollut vielä edes lyöty! He luottivat Hänen lupaukseensa ja katsoivat uskon silmin tulevaan voittoon. Suurin tappio saatanalle on se, kun me vaikeuksien ja koettelemusten keskellä alamme palvomaan Jumalaa ja ylistämään Häntä hänen hyvyydestään ja lupauksistaan. Muistat varmaan kertomuksen Paavalista ja Siilaksesta piestyinä jalkapuussa. He ylistivät Jumalaa ja tämän seurauksena kaikkien vankien kahleet katkesivat ja vankilan ovet avautuivat. Kun Joosafat ja kansa alkoi ylistää ja palvoa Jumalaa Hänen hyvyydestään, alkoivat ovet avautua ja kahleet katketa henkimaailmassa. Kiitollisesta sydämestä nousevalla ylistyksellä on suuri voima näkymättömässä todellisuudessa. Se avaa meille saatanan sulkemia ovia ja murtaa erilaisia kahleita.

Voitkokas ylistys nousee kiitollisesta sydämestä

Aikakirjan luvussa 20 mainitaan Joosafatin ja hänen joukkonsa ylistäneen Jumalaa yhteensä neljä eri kertaa. Ensimmäisen kerran he ylistivät Jumalaa profeetallisen Sanan tultua Jahasielin kautta. Toisen kerran he ylistivät Jumalaa heti seuraavana aamuna vihollista vastaan marssiessa. Kolmannen kerran he ylistivät Jumalaa sotatantereella Hänen kukistettuaan yliluonnollisesti vihollisen armeijan. Neljännen kerran kuningas ja kansa ylistivät Jumalaa heti Jerusalemiin palattuaan.

Edesmennyt raamatunopettaja ja pastori Matthew Henry on todennut näin: Meidän tulee ylistää Jumalaa joka päivä. Niin kauan kuin elämme meidän tulee käyttää aikamme asiaan, jonka parissa me jatkamme ikuisuudessa.

Raamattu on täynnä Jumalan hyviä lupauksia meitä kohtaan. Vaikeuksien keskellä on tärkeä kiinnittää katsemme niihin ja kiittää ja ylistää Jumalaa Hänen hyvyydestään. Silloinkin, kun ympäröivät olosuhteet eivät ole helpot. Jumala on aina hyvä ja ylistyksen arvoinen. Hänen hyvyytensä ei ailahtele eikä muutu. Hänellä on aina hyvät suunnitelmat omiaan kohtaan. Siksi voimme ylistää Häntä kaikenlaisten tilanteiden keskellä. Suurinta kunniaa Jumalalle tuo juuri se, kun Hänen omansa ylistävät häntä vaikeuksien keskellä.

Jos me yksilöinä ja seurakuntana ymmärtäisimme, miten suuri voima Jumalan ylistämisellä ja palvomisella on henkimaailmassa, niin tekisimme sitä varmasti paljon enemmän. Voitokas ylistys ei kuitenkaan ole mitään laulamisen takia laulamista, vaan se nousee kiitollisesta sydämestä, joka on kokenut Jumalan hyvyyttä ja luottaa Hänen lupauksiinsa. On myös tärkeä ymmärtää, ettei ylistämisessä tärkeintä ole se, millä tavoin tai miten pitkään ylistetään, vaan se miksi ylistetään. Joosafatin vihollista vastaan lähtenyt joukko oli juuri alkanut ylistää Jumalaa laulamalla Daavidin kirjoittamaa psalmia, kun vastaus tuli ylhäältä ja vihollisen joukot tuhoutuivat.

Luotuina voimme ylistää Luojaamme jatkuvasti olemalla kiitollisia Hänelle kaikesta siitä hyvyydestä, jota Hän on meille osoittanut. Jumalaa miellyttävän ylistyksen ydin on aina kiitollisuus. Kun vaikeudet ympäröivät meitä tässä pahassa maailmassa, niin unohdamme helposti olla kiitollisia kaikista siitä hyvästä, millä Jumala on siunannut meitä elämässämme. Keskitymme niin helposti siihen, mitä meitä puuttuu. Kuitenkin meillä on elämässämme enemmän kiitettävää, kuin usein huomaammekaan. Jo se on kiitosaihe, että saamme olla tänään elossa ja meillä on maassamme rauha.

Aihe, josta saamme ikuisesti kiittää Jumalaa – niin täällä maan päällä, kun vielä taivaassakin – on se, että Hän on pelastanut meidät saatanan vallasta poikansa Jeesuksen kautta. Voidaankin sanoa, että kiitollinen kristitty on ylistävä kristitty.

Kiitollisuus koskettaa koko seurakuntaa

Jumalalla oli viisas ja hyvä tarkoitus sille, miksi Hän salli vihollisen hetken aikaa ahdistaa kuningas Joosafatia ja tämän kansaa. 1. Se sai heidät nöyrtymään ja kääntymään Hänen puoleensa. 2. Se sai heidät ymmärtämään, kuinka hyvä Hän on heitä kohtaan hädän hetkellä. 3. Jumalan osoittama apu ja hyvyys tuotti kansassa kiitosta, palvontaa ja ylistystä Luojaansa kohtaan. On rohkaisevaa ymmärtää, että Jumalalla on aina selkeä tarkoitus ja päämäärä, kun Hän sallii meidän joutuvan erilaisiin taisteluihin tässä elämässä. Paavali kirjoitti roomalaiskirjeessä näin:

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden jotka Hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut. (8:28)

Jumalan viisas päämäärä on aina se, että lopussa meidän sydämestämme nousee kiitos Hänen osoittamaa apua, armoa ja hyvyyttä kohtaan. Kiitollisin sydän on aina avun saanut sydän.

Uskon, että Jumala kutsuu maanpäällistä seurakuntaansa olemaan pyhien yhteisö, joka etsii Hänen ilmestymistään nöyrtymisen, rukouksen ja paaston kautta. Seurakunnissa on aina ihmisiä, jotka käyvät kovia taisteluita elämän eri alueilla. Rukousta tulee jatkaa yhdessä koko seurakuntana voittojen saamiseksi. Joosafatkaan ei käynyt rukoustaistelua yksin, vaan koko Juudan kansa osallistui rukoukseen ja pastoon hädän hetkellä.

Uskon Jumalan kutsuvan maanpäällistä seurakuntaansa olemaan myös yhteisön, jonka ylistys kumpuaa Hänen apunsa kokemisesta. Kun vaikeudet kääntyvät voitoiksi, niin näitä voittoja seuraavat siunausten ajat, kuten Joosafatin armeijalle kävi. Vihollisen kukistuttua he keräsivät vielä bonuksena runsasta sotasaalista kolmen päivän ajan. Jumala on hyvä. Hän haluaa osoittaa meille enemmän hyvyyttään, kuin osaamme edes kuvitella. Kiitollisuus, joka kumpuaa ylistyksenä Jumalan avun ja hyvyyden kokeneiden ihmisten sydämistä, koskettaa ja siunaa aina koko seurakuntaa. Mutta myös niitä, jotka eivät vielä tunne Jumalaa.