Nykypäivänä tiettyjen kristillisten karismaattisten julistajien keskuudessa suosittu teema on Jumalan kirkkauden läsnäolo. Nämä julistajat ikään kuin tuovat mukanaan oman palvelutehtävänsä kautta Jumalan kirkkauden läsnäolon, jossa sitten tapahtuu erilaisia asioita, kuten kaatumisia, naurua ja muunlaisia voimavaikutuksia. Hyvin usein heidän opistaan ja toiminnastaan jää kuitenkin puuttumaan tiettyjä tärkeitä Raamatun perusasioita, jotka vääjäämättä liittyvät Jumalan todellisen kirkkauden ilmestymiseen ja läsnäoloon.

Vanhasta testamentista Jesajan kirjasta voimme lukea mitä tapahtui, kun profeetta Jesaja kohtasi Jumalan majesteettisen kirkkauden ja pyhyyden. (Jesajan kirja 6:1-8)

1 Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. 3 He huusivat toinen toiselleen:

— Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.

4 Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. 5 Ja minä sanoin:

— Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

6 Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. 7 Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:

— Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.

8 Minä kuulin Herran äänen sanovan:

— Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?

Niin minä vastasin:

— Tässä olen, lähetä minut!

Kun suuri Jumala ilmestyy todellisessa pyhyydessään ja kirkkaudessaan pienelle ja vajavaiselle ihmiselle, niin tämän kohtaamisen seuraus on aina ennen kaikkea sisäinen muutos, ja se kantaa aina pysyvää hedelmää ihmisen elämässä.

1. Ensimmäinen todellinen Jumalan kirkkauden läsnäolon seuraus on se, että ihminen näkee ja ymmärtää todellisen tilansa Jumalan pyhyyden valaisemana. Tämä kokemus on tarpeellinen, koska se johdattaa meidät Jeesuksen ristin luokse. (jae 5)

2. Toinen todellinen Jumalan kirkkauden läsnäolon seuraus on se, että ihminen näkee ja ymmärtää Jeesuksen ristin kautta Jumalan armon ja rakkauden itseään kohtaan, ja vastaanottaa tätä kautta anteeksiannon ja vapauden. Tästä on seurauksena syvä kiitollisuus ja ilo. (jae 6-7)

3. Kolmas todellinen Jumalan kirkkauden läsnäolon seuraus on halu luovuttaa oma elämä kokonaan Jumalan käyttöön, maksoi mitä maksoi. (jae 8)

Jumalan kirkkauden ja pyhyyden todellisen ilmestymisen ja läsnäolon merkitys on siis paljon enemmän, kun vain kasa erilaisia ilmiöitä ja kokemuksia, niidenkään arvoa vähättelemättä. Todellinen Jumalan kohtaaminen kuitenkin muuttaa aina ihmisen sisäisesti ja antaa hänen elämälleen uuden suunnan. Se saa aikaan halun ja päätöksen käydä tapaamassa säännöllisesti naapurin yksinäistä mummoa. Se synnyttää motivaation auttaa eri tavoin huono-osaisia ihmisiä omalla asuinalueella. Se saa aikaan päätöksen lähteä kertomaan ilosanomaa Jeesuksesta vieraaseen maahan haastavien olosuhteiden keskelle. Se antaa rohkeuden jopa kuolla Jeesuksen seuraamisen tähden.

Tämä kaikki on todellisen Jumalan kirkkauden läsnäolossa olemisen pysyvää hedelmää.