Seurakunnan tärkeimmmät tehtävät
Viime vuosien aikana on meillä ollut Turun Kotikirkossa paljon erilaisia haasteita ja tällä hetkelläkin olemme seurakuntana monien isojen ja kipeidenkin haasteiden keskellä. Uskon kuitenkin niin, että näiden vaikeiden asioiden kautta Jumala on johtamassa meitä oikeaan suuntaan: löytämään ne ydinasiat, joita varten olemme seurakunta olemassa maailmassa. Viime viikkojen aikana Jumala on laskenut vahvasti sydämelleni neljä tärkeää perusasiaa, joista kaikista Jeesus Kristus muistuttaa seuraajiaan Raamatussa.
Rakkaus
“Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus”. Evankeliumi Johanneksen mukaan 13:34-35
Jeesus antoi tässä vain yhden tunnusmerkin, josta kristityt tunnistetaan hänen seuraajikseen ja opetuslapsikseen maailmassa. Jeesus ei sanonut, että meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen täydellisen teologian tai voimallisten tekojen kautta, vaan keskinäisen rakkauden kautta. Uskovien välisessä rakkaudessa ja yhteydessä on jotakin voimallista. Pyhä Henki viihtyy seurakunnassa, missä uskovat ovat päättäneet rakastaa ja kunnioittaa toisiaan, auttaa toisiaan sekä armahtaa, pyytää ja antaa anteeksi.
Yhteyden ja rakkauden ilmapiiri luo laskeutumispaikan Jumalan yliluonnolliselle läsnäololle, ja tämä ilmapiiri vetää puoleensa myös niitä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta pelastajanaan. Vaikka seurakunnan oppi olisi erinomainen ja koko armolahjojen kirjo käytössä, ei se vedä puoleensa ihmisiä, jos kristittyjen välinen yhteys ja rakkaus loistaa poissaolollaan. Seurakunnan jumalanpalvelusten päämäärä ei ole tuottaa viihdyttävää ohjelmaa kristityille, vaan olla paikka, missä Kristuksen maanpäällisen seurakuntaruumiin jäsenet saavat vahvistua ylistyksen ja Jumalan läsnäolon ilmapiirissa palvellen toisia omalla armoituksella ja tullen palvelluksi toisten armoitusten kautta.
Rukous
”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”. Matteus 7:7-8
Jokainen seurakunta on kutsuttu olemaan maan päällä rukoileva seurakunta. Seurakunnan yhteisessä rukouksessa on voimaa. Rukous murtaa muureja henkimaailmassa ja paljastaa vihollisen valheet ja juonet, joiden avulla se koittaa tehdä seurakunnan eri alueilla voimattomaksi. Yhteisten asioiden puolesta rukoileminen luo myös yhteyttä uskovien välille. Omat mielipiteet eivät ole silloin merkittävässä roolissa. Mutta ennen kaikkea seurakunnan yhteinen rukous on väline, jonka kautta Jumala on sitoutunut toteuttamaan tahtoaan maan päällä. Rukous valmistaa seurakuntaa tuleviin voittoihin. Ilman rukousta ei voi olla koskaan hengellisiä voittoja. Raamatusta Danielin kirjasta voimme lukea, että heti kun tämä alkoi rukoilla Jumalan sydämelleen laskeman asian puolesta, Hän lähetti enkelinsä tuomaan vastauksen, välittömästi. Jumalan lähettiläs saapui paikalle Daniel vielä rukoillessa (Daniel 9:1-27). Jumala on innokas ja valmis vastaamaan omiensa rukouksiin!
Toisessa kohtaan Danielin kirjassa kerrotaan tämän joutuneen kuitenkin rukoilemaan kolmen viikon ajan ennen rukousvastauksen saapumista, koska pimeyden voimat vastustivat aktiivisesti Jumalan suunnitelmien toteumista näkymättömässä maailmassa. Vastaus kuitenkin saapui oikeaan aikaan (Daniel 10:1-22). Saatana voi joukkoineen tehdä kiusaa kristityille mutta on äärimmäisen tärkeä muistaa, että me käymme rukoustaistelua Jeesuksen jo ristillä saavuttamasta murskavoitosta käsin. Vihollisen joukot on jo riisuttu aseista ja häväisty henkimaailmassa (Kirje kolossalaisille 2:15). Voitettu ja nöyryytetty vihollinen käy kiivasta hyökkäystaistelua Jumalan omia vastaan mutta kristittyinä meidän ei tarvitse hyökätä. Saamme vain seisoa rohkeasti omalla paikallamme ja vastustaa voitosta käsin sen juonia Jeesuksen nimessä.
Seurakuntina meidän tulee olla kestäviä rukouksessa silloinkin, kun vastausta ei näytä kuuluvan. Kun Jumala laskee rukoustaakan jostakin asiasta omiensa sydämille, niin hän tulee aina vastaamaan. Toisinaan rukous vaatii kestävyyttä ja periksiantamattomuutta.
Nyt on aika tarttua siihen voimakkaaseen aseeseen ja auktoriteettiin, joka meille on annettu käytettäväksi. Uskon vahvasti, että Jumalalta saatujen profetioiden täyttyminen on verrannollinen siihen, kuinka paljon me rukoilemme seurakuntina. Niiden on mahdollista jäädä myös täyttymättä, jos seurakunnat eivät ole valmiita rukoilemaan. Tarttukaamme siis seurakuntina maailmankaikkeuden vahvimpaan aseeseen. Silloin saamme nähdä, minkälaisia vaikutuksia sillä on rakkaassa seurakunnassamme, kotikaupungissamme ja kotimaassamme!
Palvelu ja kadonneiden löytäminen
Luukkaan evankeliumin luvussa 14 kerrotaan Jeesuksen saaneen kutsun aterialle erään fariseusten johtomiehen taloon. Aterialla Jeesus sanoi talon isännälle seuraavan ohjeen luultavasti paikalle kutsuttuja hyvin syöneitä ja hienosti pukeutuneita pöytävieraita katsellessaan.
”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän kutsuvat vuorostaan sinut, ja näin saat siitä korvauksen. Kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Silloin sinä olet autuas, koska he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” Luukas 14:12-14
Jumala haluaa vuodattaa sydämiimme oman myötätuntonsa huono-osaisia ja kadonneita kohtaan, jotta he tulisivat rakastetuiksi ja löydetyiksi.
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen? Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” Matteus 15:4,7
Voidaan sanoa niin, että keskinäisen rakkauden vaaliminen ja rukous ovat Jeesuksen seurakunnalle antamia sisäisiä tehtäviä mutta vähäosaisten auttaminen ja palveleminen sekä ilosanoman eteenpäin vieminen liittyvät molemmat tehtävään, joka suuntautuu ulospäin. Kristuksen maanpäällinen ruumis on kutsuttu auttamaan ja palvelemaan niitä, joilla ei mene elämässä hyvin. Toisten palveleminen eri tavoin on usein portti myös ilosanoman vastaanottamiselle. Siksi olenkin linkittänyt palvelun ja ihmisten tavoittamisen ja löytämisen saman kategorian alle. Palvelu ja evankeliointi kulkevat usein käsi kädessä toisiaan tukien. Ihminen ei useinkaan kiinnostu Jumalasta traktaatin kadulla saatuaan mutta jos hänelle tarjoaa kupin kahvia, on jo ihan uudenlainen keskusteluyhteys saavutettu. Usein juuri palveleminen on löytämisen edellytys.
Jesajan kirjasta löytyy seuraava hieno lupaus, jonka myös me pakanat voimme omistaa Jumalan omaisuuskansan lisäksi.
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.” Jesaja 58:6-9
Jumala lupaa sanassaan, että sellaisen ihmisen omat haavat paranevat, joka auttaa toisia eri tavoin. Yhdysvalloissa vaikuttuneessa 1960-luvun lopulla alkaneessa Jeesus-herätyksessä uskoontulleet huumeidenkäyttäjät vapautuivat vanhoista tavoistaan ja tottumuksistaan, kun he alkoivat auttaa ja palvella toisia ihmisiä. Kun alamme kristittyinä ja seurakuntina keskittyä siihen, mitä me voimme antaa toisille sen sijaan, että päähuomiomme on siinä, mitä me voimme saada Jumalalta, niin myös me itse tulemme hoidetuksi, autetuiksi ja siunatuiksi.
