Toimiiko hengellinen tutkasi?
Tämän vuoden alkupuolella Aikamedia Oy julkaisi Koetelkaa kaikki – suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin -kirjan. Kirjassa kristityt suomalaiset seurakuntatyöntekijät ja tutkijat tuovat esiin näkökulmia terveeseen hengelliseen opetukseen ja ilmiöihin sekä tarjoavat myös välineitä erottaa aikamme epäterveet ja vahingolliset opit ja ilmiöt terveestä ja rakentavasta. Eri puolella Suomea on myös viime aikoina järjestetty seurakunnissa aiheeseen liittyviä seminaareja.
Miksi yhtäkkiä tämä tarve on nostanut päätään? Onko kenties maamme seurakuntien opetus ja hengellinen toiminta vaarassa vinoutua? Nouseeko asioiden koettelemisen tarve vain penseästä kriittisyydestä ja ylilyöntien pelosta aikana, jona Pyhän Hengen voima ja terve karismaattisuus näyttää ihan oikeasti loistavan poissaolollaan monissa Suomen seurakunnissa? Vai onko niin, että heti kun jossakin näyttää olevan liikettä ja elämää, niin ollaan tiedon ja kokemuksen puutteen seurauksena heiluttamassa varoittavaa etuosormea? Näinkin varmasti valitettavasti tapahtuu. Henkilökohtaisesti kuitenkin uskon, että tämän päivän sosiaalinen media valtavine “hengellisine karkkihyllyineen” on pääsyy siihen, että nyt on koettu tarpeelliseksi antaa uskoville työkaluja ihmettelyä ja kummastusta herättävien asioiden tutkimiseen ja arvioimiseen.
Kun arviointi jää yksilön vastuulle
Internet on pulloaan erilaista opetusta, hyvää ja rakentavaa mutta myös huonoa ja uskonelämälle vahingollista. Sen sijaan, että nämä opetukset ja ilmiöt kuultaisiin, nähtäisiin ja koeteltaisiin seurakunnan tarjoamien turvallisten rajojen sisällä – joissa ennen kaikkea Jumalan asettamien paimenten tehtävänä on arvioida asiat – kotikoneen äärellä istuja joutuukin itse koettelemaan ja arvioimaan kaiken näkemänsä ja kuulemansa. Jos uskova ei ole juurtunut hyvin Jumalan Sanaan, niin ovi avataan helposti lähes mille tahansa kristinuskon nimissä kulkevalle koukuttavalle ja innostavalle opille sekä toiminnalle. Vaikka uskon perusta olisikin kunnossa, niin talosta voi silti rakentua vino terveen arviointikyvyn puuttuessa.
Suurin osa uskovan elämästä ei ole ruusuilla tanssimista, vaan erilaisten haasteiden, vaikeuksien ja myös sairauksien keskellä tarpomista ja taistelua. Onkin luonnollista, että arkista todellisuutta tekee mieli paeta sellaisen opetuksen äärelle, jossa uskovalle luvataan valtaa, menestystä, voitokasta elämää ja paljon erilaisia hengellisiä kokemuksia. Olisihan se hienoa, jos kaikki sairaudet paranisivat kuin sormia napsauttamalla uskovan käskystä. Olisihan sen mahtavaa, jos taivaalliset ilmestykset, enkelien kohtaamiset ja isot ihmeet ja merkit olisivat jokapäiväinen osa oikean identiteetin Kristuksessa löytäneen uskovan elämää. Mutta sitten, kun oma elämä ei millään muutukaan puhujan lupaaman superkristillisyyden kaltaiseksi, eikä Jumalan kirkkauden pilvi vierailekaan omassa olohuoneessa, ja kun arki edelleen ahdistaa, niin petytään ja aletaan etsiä syitä joko omasta puutteellisesta uskosta ja identiteetistä, tai penseästä kotiseurakunnasta, joka ei ole tajunnut ottaa voitokasta paikkaansa Kristuksessa.
On tärkeä muistaa, että tervettä uskonelämää horjuttavissa opeissa on yleensä aina mukana myös hyviä ja Jumalan Sanan mukaisia asioita. Siksi ne onkin niin helppo vastaanottaa, ja siksi valheen huomaaminen on niin vaikeaa. Edes pienet Raamatun Sanan kanssa ristiriidassa olevat asiat eivät tee opista kuitenkaan vähemmän haitallista tai hyväksyttävää.
Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan, kirjoitti apostoli paavali Korinttin uskoville. 1 Kor. 5:6
Raamatussa olevien asioiden pois jättäminen turmelee myös puhtaan evankeliumin. Jos puhutaan esimerkiksi pelkästään armosta, Jumalan suurista siunauksista uskovalle ja kristityn uudesta identiteetistä mutta ei koskaan parannuksen tekemisestä, synnin hylkäämisestä ja Kristuksen tähden kärsimisestä, niin tällöin opetus ei täytä Jumalan Sanan mukaan terveen ja täysipainoisen opetuksen kriteereitä, ei vaikka suuri osa siitä olisikin täysin totta.
Mutta eikös toisten kritisoiminen ole väärin?
Kummallisten asioiden, erikoisten ilmiöiden ja levottomuutta herättävien opetusten arviointiin ja koettelemiseen suhtaudutaan usein haluttomasti. Yleisimpinä perusteina kuulee sanottavan – niin arvioinnin kohteena olevien opettajien, kuin heidän kuulijoidenkin taholta – että toisten uskovien krititisoiminen on väärin, ei ole lupa koskea Herran voideltuun, kenenkään oppi ei ole täydellinen, kriittisyys voi tukahduttaa aidon Pyhän Hengen työn ja kaikista opeista voi pitää sen mikä on hyvää välittämättä huonosta. Kuitenkin itse Jeesus varoittaa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumissa sekä Ilmestyskirjassa seuraajiaan opettajista, jotka julistavat väärää sanomaa. Paavali varoittaa meitä samasta asiasta Apostolien teoissa sekä kirjeissään korinttolaisille, galatalaisille ja Timoteukselle. Myös Pietari, Johannes ja Juudas varoittavata väärien opettajien opeista kirjeissään. Myös Vanha testamentti on täynnä varoituksia väärien profeettojen sanomista.
Näyttääkin siltä, että Jumalan Sana suhtautuu meitä ihmisiä paljon vakavammin tähän alueeseen. Raamatun lukuisat varoitukset ja ohjeet koetella henget, opettajat ja heidän oppinsa olisivat aivan turhaan siellä, jos ketään ei saisi rakkauden ja yhteyden nimissä arvioida henkilöksi, joka julistaa Jumalan Sanaa totuuden vastaisella tavalla. Tällöin voisimme yliviivata paksulla mustalla tussilla kyseiset kohdat Isosta Kirjasta ja luottaa vain omaan vainuumme ja hyvätahtoisuutteemme. On tärkeä muistaa, että Saatana nimen omaan haluaa esiintyä hyvänä valon ja totuuden lähettiläänä eikä halua valheidensa paljastuvan arvioinnin, koettelun ja tutkimisen kautta.
…sillä itse Saatana tekeytyy valon enkeliksi. Ei siis ole suuri asia, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. 2 Kor. 11:14
Jumala rakastaa omaa laumaansa! Hän haluaa Sanansa ja Pyhän Henkensä avulla varjella sinun ja minun uskon raittiina, suojella sitä kasvamasta kieroon. Sinä olet Jumalalla tärkeä! Hän ei halua, että uskosi joutuu haaksirikkoon väärien lupausten, kimaltelevien valheiden, epätasapainoisen opetuksen ja Raamatun Sanalle vieraiden ilmiöiden seurauksena. Myös maan päällinen seurakunta on Jeesukselle rakas. Se on Hänen oma ruumiinsa ja siksi Hän varjelee sen terveyttä ja hyvinvointia Sanansa kautta vieraiden oppien virukselta.
Vain kapea tie elämään vie
Vaikka Jeesus puhui opetuslapsilleen paljon siitä rakkaudesta, ilosta, rauhasta, voimasta ja rohkeudesta, jonka he saavat Pyhän Hengen kautta elämäänsä seuratessaan Häntä, niin Hän puhui heille myös paljon niistä kärsimyksistä ja vaikeuksista, joihin he joutuisivat uskonsa ja uskollisuutensa tähden. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoi kuulijoilleen vertauksen kahdesta portista ja kahdesta tiestä.
”Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen!” Matteus 7:13-14
Sen sijaan, että Jeesus olisi käskenyt seuraajiaan menemään sisään suuresta näkyvällä paikalla olevasta portista, jonka edessä on suuret ihmisjoukot, Hän käski sinua ja minua tunkeutumaan sisään pienestä ja ahtaasta portista, joka sijaitsee huomaamattomalla paikalla ja jonka edessä ei ole tungosta. Sen sijaan, että Jeesus olisi käskenyt meitä kulkemaan ison ihmismassan mukana helppokulkuista ja mukavaa tietä pitkin, Hän kehotti meitä kulkemaan harvojen ja valittujen seurassa kapeaa ja vaikeakulkuista tietä eteenpäin. Sen sijaan, että Jeesus kehotti sinua ja minua seuraamaan helpolla tiellä omaa sydäntämme, jahtaamaan unelmiamme ja keskittymään itseemme, Hän kehotti meitä seuraamaan itseään vaikeakulkuisella tiellä ja kantamaan ristiämme Hänen esimerkkinsä mukaan (Luuk.9:23-24). Ristin kantaminen merkitsee oman elämän kieltämistä ja kadottamista Kristuksen tähden. Ei niin kovin mukavan kuuloista Jeesus!
Luukkaan evankeliumin luvussa 14 Jeesus puhuu myös suoraan ja peittelemättä opetuslapseuden, eli Hänen seuraamisensa hinnasta. Hän kehottaa kuulijoitaan arvioimaan, ovatko he oikeasti valmiita olemaan pelkän uskomisen lisäksi myös Hänen seuraajiaan vaikeuksien keskellä (Luukas 14:25-33). Kapea tie on kuitenkin kahdesta tiestä se ainoa, joka johtaa todelliseen ja yltäkylläiseen elämään jo tässä rajallisessa ajassa ja ikuiseen elämään kuoleman jälkeen. Siksi sitä kannattaa tarpoa, vaikka risti välillä hiertäisikin selkää ja hartioita. Kapealla tiellä emme ole koskaan yksin, vaan itse Mestari kulkee sitä kanssamme meitä johdattaen, tukien ja rakastaen. Kapean tien päämääränä on taivas ja tällä tiellä tulevan kuningaskunnan suuret voimat ovat jo osittaista todellisuutta, vaikka elämmekin vielä syntiin langenneessa ja epätäydellisessä maailmassa täydellistä maailmaa kohti vaeltaen.
Vainottuja kristittyjä yli 60 kohdemaassa auttavan Open Doors -avustusjärjestön mukaan tällä hetkellä kristittyjä vainotaan 65 eri maassa ja noin 350 miljoonaa kristittyä elää tällä hetkellä vainottuina. Yli 7000 kristittyä kuoli uskonsa tähden viime vuonna. Nämä Jeesuksen uskolliset seuraajat ovat meille vahva muistutus siitä, mitä ahtaasta portista sisään meneminen ja kapean tien kulkeminen voi käytännössä tarkoittaa.
”Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.” Johannes 16:33
Helppo sanoma vetoaa helposti
On mielenkiintoista, että heti kaksi porttia ja kaksi tietä -vertauksensa jälkeen Jeesus ryhtyi varoittamaan kuulijoitaan vääristä profeetoista. Profeetan tehtävään kuuluu myös Jumalan Sanan opettaminen, joten Jeesus puhui tällöin myös vääristä opettajista.
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Matteus 7:15-16
Jeesus halusi selvästi aikalaistensa mutta myös meidän ymmärtävän aikaisemman vertauksensa valossa, että aina tulee olemaan opettajia, jotka tarjoavat kuulijoille asioita, joita he haluavat kuulla. Nämä opettajat jättävät tarkoituksella pois ne asiat Jumalan Sanasta, jotka eivät miellytä ihmisen syntistä lihaa. He tarjoavat kuulijoilleen pelkkää helpon tien teologiaa. Kristus-keskeisen evankeliumin sijasta he tarjoavat ihmiskeskeistä ilosanomaa.
Pelkkä kuulijoiden suuri lukumäärä ei ole koskaan todiste siitä, että julistajan oppi on oikea. Helpolla sanomalla saa helposti kuulijoita. Ongelma on vain siinä, että köykäinen, yksipuolinen tai vinoutunut sanoma ei kasvata uskovista hengellisiä aikuisia, eivätkä he juurru Kristuksen Sanaan tavalla, joka saa heidät pysymään pystyssä myös elämän kovien myrskyjen keskellä. Kuvaavaa on se, että heti portti -vertausten ja vääristä opettajista varoittamisen jälkeen Jeesus kertoo vertauksen kahdesta rakentajasta ja kahdesta talosta. Se talo, joka oli rakennettu oikealle perustukselle – Kristuksen ja Hänen sanojensa varaan – kesti hirmumyrskyn kohtaamisen sortumatta. Toiselle talolle kävi huonosti. Se luhistui. On tärkeä ymmärtää, että pelkät hengelliset kokemukset jättävät uskomme pinnalliseksi ja heikoksi mutta Jumalan Sanan tuntemisen kautta juuremme ovat syvällä Kristus-maaperässä. Me tarvitsemme kristittyinä myös kokemuksia Jumalan rakkaudesta ja voimasta mutta kaikkein taivaallisimatkaan tuntemukset eivät voi koskaan ohittaa Jumalan Sanan paikkaa ja roolia uskovan elämässä.
Koettelu varjelee ja vahvistaa karismaattisuutta
Ilmestyskirjasta löytyy hieno kohta, missä itse ylösnoussut Kristus antaa kiitosta Efesoksen seurakunnalle siitä, että he olivat rohkeasti arvioineet niiden opin, jotka esiintyivät seurakuntaa rakentavina hyvinä apostoleina mutta olivat todellisuudessa laumaa vaanivia terävähampaisia petoja.
Minä tiedän sinun tekosi, vaivannäkösi ja kestävyytesi. Tiedän myös, ettet voi sietää pahoja ihmisiä, ja että olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Ilm. 2:2
Jeesus ei antanut Efesoksen seurakunnalle kiitosta siitä, että he olivat pitäneet näiden “apostolien” opetuksesta hyvän osan ja hylänneet huonon. Todennäköisesti heidän toiminnassaan oli paljon sellaista, mitä todellisten apostolienkin toiminnassa oli. Jokin sai Efesoksen seurakunnan paimenet rauhattomiksi ja niinpä he 1. arvioivat Jumalan Sanan valossa valeapostolien puheet ja teot ja 2. tekivät tämän jälkeen sen johtopäätökseen, että heidän oppinsa ja toimintansa oli totuuden vastaista. On hyvä muistaa, että joskus asioiden todellisen puolen havaitsemiseen tarvitaan aikaa ja myös kärsivällisyyttä. Pelkkä hyväuskoisuus ja hyvätahtoisuus ei riitä. Kaikki sellaiset opit ja ilmiöt, mitkä tekevät sisimpämme levottomiksi ja rauhattomiksi, tulisi rohkeasti tutkia ja arvioida Jumalan Sanan valossa. Siinä ei ole mitään väärää. Tutkimatta jättäminen on väärin.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana, neuvoi apostoli Paavali Kolossan uskovia. Kol. 3:16
Raamatun kokonaisuuksien tasapainoinen tunteminen yhdessä Pyhän Hengen ohjauksen kanssa on hengellinen tutka, joka paljastaa meille näkymättömissä olevat vaaralliset kohteet. Ja kun hengellinen tutkamme on kunnossa, meidän ei tarvitse pelätä ylilyöntejä eikä suorittaa myöskään alilyöntejä. Opetusten ja ilmiöiden koettelu ei suinkaan sammuta aitoa Pyhän Hengen työtä ja karismaattisuutta, vaan vahvistaa ja varjelee sitä!
Siellä missä uskovat ovat yksin ja yhteisönä juurtuneen Kristuksen Sanaan mutta myös rakastavat ja kilvan kunnioittavat toisiaan, on luotu turvallinen estradi todelliselle Pyhän Hengen vapaudelle ja toiminnalle. Ja tässä Pyhän Hengen kyllästämässä rauhan ja rakkauden ilmapiirissä asioiden, opin ja ilmiöiden rakentavasta arvioimisesta tulee kiilusilmäisen kyttäämisen ja pelonsekaisen pilkun viilaamisen sijaan koko yhteisön etu ja turva. Siellä terve karismaattisuus saa kukoistaa ja rehottaa!
