Mikä ihmeen taivas?

Jokainen kristityksi tunnustautuva varmasti allekirjoittaa sen Raamatusta löytyvän totuuden, ettei kuolema ole loppu, vaan uuden elämän alku kaikille Jeesuksen seuraajille. Koska ymmärryksemme kuoleman jälkeisestä elämästä on rajallinen, niin käsityksemme tuonpuoleisesta usein myös helposti vääristyy. Tämän hetkinen elämämme on meille konkreettista ja todellista erilaisine aistihavaintoineen mutta taivaasta meillä on yleensä etäinen ja kaukainen kuva vain jonkinlaisena ikuisesti jatkuvana olotilana.

Raamattu puhuu taivaasta usein erilaisten positiivisten kieli- ja mielikuvien avulla mutta se ei kuitenkaan kuvaa konkreettisen ja aktiivisen elämän sisältöä siellä paljoakaan.

Teologian maisteri Lari Launonen toteaa erinomaisessa Tienviittoja kohti tuonpuoleista-lehtiartikkelissaan raamatuntutkija N.T. Wrightin sanoneen osuvasti, että Uusi testamentti antaa meille tienviittoja kohti sumua, jotka osoittavat oikean suuntaan mutta niiden tarkoitus ei ole esittää meille kuitenkaan valokuvaa määränpäästä.

Koska Raamattu ei kuvaa tuonpuoleisen elämän sisältöä tarkasti, niin ehkä siksi jotkut kristilliset suunnat ovat keskittyneet maalaamaan ruusuista kuvaa maapallon tulevaisuudesta jo tässä ajassa. Valtakunta nyt (kingdom now)-, ja hallintavalta nyt (dominion now)-oppia esiintyy erityisesti uusapostolisen liikkeen (new apostolic reformation) sekä meneysteologian parissa. Oppi painottaa kristittyjen tehtävää ottaa valta pois saatanalta tässä ajassa, hallita eri yhteiskunnan tärkeillä osa-alueilla ja valmistaa näin Jeesukselle hyvä paikka palata hallitsemaan maan päälle kuninkaana. Jotkut uskovat vaikuttavatkin elävän siten, että tästä hetkestä on otettava kaikki ilo ja nautinto irti, koska taivas on niin etäinen.

Raamatusta löytyvät kuolemanjälkeisestä elämää Jumalan yhteydessä kuvaavat tekstit oli tarkoitettu ymmärrettäviksi ennen kaikkea silloisessa Lähi-idän kulttuurissa eläneille ihmisille. Siksi siellä puhutaan heille tutuista käsitteistä, kuten uuden Jerusalemin porteista ja muureista. Myös elämän puu oli yleinen käsite muinaisen Lähi-idän kulttuurissa juutalaisuuden lisäksi muissakin uskonnoissa. 

Jos  Raamattu olisi kirjoitettu meidän aikanamme, niin taivaasta käytettäisiin varmasti kuvauksia, jotka meidän tässä ajassa elävien ihmisten olisi helppo sisäistää. Siellä ehkä puhuttaisiin valtavista moottoriteistä, mahtavista lasisista pilvenpiirtäjistä, sekä Hugo Bossin ja Chanelin juhlapuvuista.

Raamatusta löytyvien taivas-kuvausten tarkoitus oli ja on edelleen kirjaimellisen tulkinnan sijasta antaa käsitys todellisesta ja konkreettisesta paikasta, missä elämä jatkuu Jumalan yhteydessä täysin ymmärrettävällä tavalla mutta uudistetussa muodossa ilman synti-viruksen vaikutuksia. Jumalan sanasta voimme nähdä, ettei kuolemanjälkeinen elämä ole mikään utopinen olomuoto jossakin toisessa kosmisessa todellisuudessa, jossa leijumme henkinä ikuisesti, vaan todellisempaa totta, kuin tämä nykyinen elämämme on.

Raamatun ihmiskuva, joka kumpuaa juutalaisuudesta, on kaksiosainen. Sen mukaan ihmisellä on näkyvä fyysinen puoli sekä näkymätön aineeton puoli, sielu tai henki. Kun Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen opetuslapsilleen uudistetussa ylösnousemusruumiissaan, hän söi heidän kanssaan, ja he pystyivät koskettamaan häntä. Hänestä ei tullut mikään mystinen henkiolento, vaikkeivat luonnonlait pidätelletkään häntä. Jo ennen kuolemaansa Jeesuksen kerrotaan myös keskustelleen vuorella kirkastetussa tilassa Mooseksen ja Elian kanssa, jotka myös mukana olleet kolme opetuslasta näkivät fyysisessä muodossa. Nämä Vanhan testamentin aikana eläneet miehet olivat niin todellisia, että täpinöissään Pietari halusi rakentaa vuorelle lehtimajat heille ja Jeesukselle.

Jeesus rohkaisi näillä sanoilla opetuslapsiaan mään päällä ollessaan.

”»Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»” Evankeliumi Johanneksen mukaan 14:1-4 FB92

Isäni kodissa (οἰκία) sanan perusmerkitys on talo ja asunto. Sanaa käytetään kuvaamaan asuttua rakennusta, talon asukkaita, perhettä, omaisuutta, varallisuutta, tavaroita ja kotitaloutta. Monta huonetta (moné) sanan perusmerkitys on pysyvä asuinpaikka. Sanaa käytetään kuvaamaan majoitusta, huonetta, kartanoa ja yksilöllistä asuntoa. Valmistamaan teille sijaa (topos) sanan perusmerkitys on paikka ja alue. Sanaa käytetään asutusta paikasta, kaupungista, kylästä ja piiristä. 

Jo näistä kolmesta Jeesuksen käyttämästä sanasta käy hyvin ilmi, että taivas on todellinen ja konkreettinen paikka, missä uudistetun ylösnousemusruumiin saaneet luodut elävät ja asuvat. Jumala on ja tulee aina olemaan luova ja aktiivinen luoja, ja meidät on luotu hänen kuvakseen. Siksi hänen tarkoituksenaan ei voi olla, että pelasteutut laiskottelevat ikuisesti taivaallista viiniä juoden nurmikentillä lojuen. Uskon vahvasti, että Jumalan palvonnan/ylistämisen lisäksi, josta erityisesti Johanneksen ilmestyksessä puhutaan taivaaseen liittyen, Jeesuksen synnin vallasta lunastamille ihmisillle on varattu erilaisia virkoja ja tehtäviä tuonpuoleisessa. Silloin meille palautetaan Kristuksen sovitustyön kautta takaisin se täydellinen asema ja tila, minkä Aadam ja Eeva menettivät syntiinlankeemuksen seurauksena. Jumala ei luonut heitä toimeettomiksi, vaan olemaan aktiivisia ja luovia, huolehtimaan täydellä kapasiteetilla Jumalan luomasta maailmasta.  

”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” Ensimmäinen Mooseksen kirja 2:15 FB92

On tärkeä ymmärtää, ettei työn tekeminen ollut suinkaan syntiinlankeemuksen seuraus, kuten ei myöskään naisen kyky synnyttää jälkeläisiä ollut syntinlankeemuksen seuraus. Fyysisen kuoleman lisäksi työn raskaus ja synnytyskivut olivat seurausta tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan.  

”Naiselle hän sanoi: – Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. Ja miehelle hän sanoi: – Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät.” Ensimmäinen Mooseksen kirja 3:16-17 FB92”

‭‭Uskon, että kaikilla niillä ominaisuuksilla, lahjoilla ja kyvyillä, joita Jumala on meihin laittanut, ja sillä, miten käytämme niitä tässä ajassa hänen kunniakseen, on merkitystä myös ikuisuudessa. Kuoleman jälkeen Jumala ei luo meitä uudestaan, eikä päivitä meitä robottien tavoin. Kristittyinä astumme kuoleman kautta ikään kuin huoneesta toiseen, siirrymme karusta tilasta kauniiseen. Vaikka siirrymme kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, niin pysymme silti omana itsenämme, Jumalan luomana elävänä sieluna, jolla tulee olemaan uudistettu täydellinen ruumis. 

Raamatusta nousee vahvana myös se kuva, ettei taivas ole mikään toinen ulottuvuus, jolla ei ole mitään tekemistä tämän universiumin kanssa. Kun Raamattu puhuu uudesta taivaasta ja uudesta maasta, niin se puhuu ennen kaikkea maailmankaikkeuden ennallistamisesta sellaiseksi, kun se oli ennen syntiinlankeemusta. Lari Launonen toteaa artikkelissaan, miten ajatus vanhan luomakunnan täydellisestä uudistamisesta oli tuttu juutalaisille, ja siitä puhutaan useissa Raamatun ulkopuolelle jääneissä teksteissä. Roomalaiskirjeen luvussa 8 apostoli Paavali toteaa samasta aiheesta seuraavasti:

”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle — ei omasta tahdostaan, vaan alistajan — kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” Roomalaiskirje 8:19-23 FB38

Launosen mukaan vaikuttaa vahvasti siltä, että nykyisen luomakunnan sekä uuden taivaan ja uuden maan välillä on jatkumo, kuten meidän nykyisen ruumiimme ja ylösnousemusruumiimme välilläkin on jatkumo. Tästä näkökulmasta katsottuna Jumalan luomalla nykyisellä maailmalla ei ole vain väliaikaista arvoa, koska sitä ei ole määrännyt tuhottavaksi, vaan ennallistettavaksi.  Näin ollen tämä Jumalan huolella suunnittelema ja luoma maailma ei ole kertakäyttömuki, joka rutistetaan kasaan, ja heitetään tarpeettomana roskakoriin aikojen lopulla. Tuhon sijaan sitä odottaakin vapaus kirouksen puristusotteesta.

”Ja se, joka istuimella istui, sanoi: katso, minä uudistan kaikki.”
‭‭Ilmestyskirja‬ ‭21:5‬ ‭FI1776‬‬

Meidän tulee muistaa, että tämä maanpäällinen elämämme on vain väliaikaista, eli meidän ei tule keskittyä itsekkäästi maineeseen, mammonaan ja nautintoihin, vaan pitää katse tulevassa. Samaan aikaan meidän tulee kuitenkin elää rajallinen elämämme täällä planeetalla vastuullisesti toisistamme ja maapallostamme huolehtien, koska olemme siitä vastuussa Jumalalle.

”Jos ekologinen ponnistelumme ei tuota tulosta ihmisen itsekkyyden vuoksi, niin meille on kuitenkin kirjattu muistiin se, että Jumala hallitsee tilanteen.”

Antti Laato, Åbo Akademin Vanhan testamentin judaistiikan ja eksegetiikan professori.

Lähteet: Raamattu, Tienviittoja kohti tuonpuoleista, Launonen Lari, Ristin Voitto 3.9. 2020.