Seuraa valoa!

Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo, julisti Jeesus häntä seuranneelle väkijoukolle. (Joh. 8:12)

Kyseisessä tekstissä valosta käytetään kreikankielistä phōs-sanaa. Sana kuvaa muun muassa lampusta lähtevää valoa sekä maan päälle ilmestyneitä enkeleitä ympäröivää taivaallista valoa.

Jeesuksen seuraamisessa on kysymys valon lähellä olemisesta. Hänestä säteilevä valo on niin kirkas, että se valaisee myös seuraajan askeleet pimeällä polulla. Kun pysymme lähellä Jeesusta, niin valo paljastaa myös meidän sisäisen maailmamme.

Apostoli Paavalin intohimona ja päämääränä oli pysyä mahdollisimman lähellä Jeesusta, tuntea hänet henkilökohtaisesti. Siksi Kristuksen valo saikin hänessä aikaa jotakin äärimmäisen tärkeää ja oleellista. Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali ilmaisee ajatuksiaan tavalla, joka tuntuu jopa hieman sopimattomalta tämän uskonmiehen suuhun.



Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. (18-19) Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (24)

Jeesuksesta Kristuksesta säteilevä totuuden valo paljasti apostolille hänen itsekkäät ajatuksena, asenteensa, tekonsa ja sanansa samalla tavoin, kun kesäpäivänä ikkunasta sisään loistava auringonvalo paljastaa huoneen lattialla lojuvat rumat pölypallerot. Paavalin silmät kiinnittyivät ensiksi häneen itseensä ja se mitä hän näki, ei ollut kaunista. Tämän jälkeen apostoli siirsi katseensa pois itsestään valon lähteeseen Jeesukseen ja ymmärsi, että kaikesta vajavuudestaan huolimatta hän oli pyhä ja Jumalalle kelpaava uskon kautta Jumalan pojan sovitustyöhön ristillä.

Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!, Paavali hihkaisee jakeessa 25.

Mitä kauempana ihminen kulkee Jeesuksesta, sitä vähemmän hän näkee ja ymmärtää itseään ja todellista tilaansa. Mitä lähempänä ihminen kulkee Jeesusta, sitä selkeämmin hän näkee todellisen tilansa ja ymmärtää tarpeensa muuttua ja kasvaa.

Totuuden valo saa ensiksi meidät näkemään ja ymmärtämään, kuinka paljon tarvitsemme vajavaisina ihmisinä Jeesuksen Kristuksen armoa, rakkautta sekä Pyhän Hengen voimaa päivittäin. Toiseksi se saa meissä aikaan halun muuttua ja kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla sekä myös antaa voiman siihen.

Jos haluamme pysyä lähellä Jeesusta, taivaallisen valoa lähdettä, meidän tulee pysyä lähellä Hänen sanaansa, Raamattua. Näin me opimme yhä selkeämmin ymmärtämään, kuinka vähän hyvää meissä itsessämme on, kuinka paljon tarvitsemme Jumalan armoa ja rakkautta, mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme, keitä meistä on tullut uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja mikä on Jumalan päämäärä ja suunnitelma meidän elämällemme.


Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. 2 Tim. 3:16-17